Kylmäkosken Veikkojen kunniapuheenjohtaja Pentti Ehoniemi on vanhan liiton miehiä. Hänen kaltaisiaan urheilun ja kunnallispolitiikan piinkovia osaajia ei enää tule. Ehoniemeä on vuosikymmenet ajanut eteenpäin tahto luoda toisille parempaa kuin itsellä on. Henkilökohtaiset onnistumiset niin urheilijana, valmentajana kuin kunnallispoliitikkona ovat kasvattaneet itsetuntoa.
– Mä sanon joskus kovastikin, enkä anna hevin periksi, mutta koskaan en käy kiinni henkilöön, vaan aina asiaan. Jos sanon nuorelle – ei tule mitään, piikkarit naulaan – puhun hänen urheilusuorituksistaan ja mahdollisuuksistaan, en hänestä itsestään. Ja minulle voi sanoa vastaankin, on sanottu, ja se on kestettävä, miettii Ehoniemi.
Kun Ehoniemen vuosikymmeniä sitten ehdotettiin ensimmäisiin urheilutehtäviin Hämeessä, oli mies esitelty lyhyesti: pojassa on ainesta. Lieko Pentti kuullut tämän, koska teki mittavan uran urheilijana ja valmentajana Suomen Urheiluliitossa. Hyvin lähellä oli myös valmentajan ammatti. Tähän tehtävään Ehoniemeä ajoi muun muassa suomalaisen urheilun legenda Jukka Uunila.
Vielä 87-vuotiaanakin Ehoniemessä on virtaa pohtia ja valmentaa muun muassa Kylmäkosken Kyykän nuoria. Ei ole liioiteltua sanoa, että ilman Ehoniemeä ei olisi valtakunnallista valtionapua saavaa Kyykkäliittoakaan.
– Vuonna 1976 maahan valmisteltiin liikuntalakia. Lakiesityksestä löysin kohdan, joka sopi kyykkään: suomalaisen liikuntakulttuurin kansallisen omaleimaisuuden säilyttäminen. Mietin, olisiko minulla mahdollisuuksia lähteä neuvottelemaan kyykkää valtakunnalliseksi liikuntajärjestöksi ja valtionavun piiriin juuri tämän kohdan perusteella. Karjalainen Kyykkävaltuuskunta suostui, sain jopa vapaat kädet.
Harrastuksesta urheiluksi
Karjalaiset pelasivat kyykkää Karjalan Liiton siipien alla. Liiton ensisijainen tehtävä ei ollut kyykän peluu, joten tarvittiin oma kyykkäliitto, jotta valtion kanssa päästiin neuvottelemaan. Valtion urheiluvaikuttajat Heikki Klemola ja Timo Haukilahti tulivat Ehoniemelle tutuiksi.
– Haukilahti taitaa olla opetusministeriössä vieläkin. Hyvin monta kokousta pidettiin, hauskaa, mutta samalla raskasta. Heiltä sain ohjeet, että oma lajiliitto tarvitaan.
– Oma liitto perustettiinkin maaliskuussa 1984 ja se rekisteröitiin 1986. Minä olin liiton ensimmäinen puheenjohtaja ja jatkoin valtionavun hankkimista ilman muuta. Politiikan suhteista oli tässä tavattomasti hyötyä. Tunsin ihmisiä niin urheilupuolelta kuin eduskunnastakin, sanoo Ehoniemi.
Aikansa neuvoteltuaan, muun muassa valtion urheiluneuvoston johdon kanssa, ja junailtuaan asioita opetusministeriön ohjeiden mukaan, koitti päivä 18.11.1987, jolloin Karjalainen Kyykkäliitto hyväksyttiin valtakunnalliseksi järjestöksi ja se sai valtionavun.
– Meitä auttoi kyykän valtava suosio. Kesällä 1984 Urjalan SM-kisoissa oli 160 yleisessä sarjassa. Kun minä voitin Suomen mestaruuden, oli 65 vastustajaa. Minä lähdin ja lähden edelleen siitä, että kyykkä on urheilua siinä missä muutkin lajit. Myönnän, että tässä on ristiriita, koska olihan se Karjalassa myös hauska seurapeli, sanoo Ehoniemi.
Voitti, mutta ei saunaa
Pentti Ehoniemen juuret ovat Karjalassa. Eloisan miehen tarinoissa on sopivasti kehuja ja itseironiaa. Tekevälle myös tapahtuu myös kaikenlaista.
– Olin kesän 1984 SM-kisojen järjestelyissä vahvasti mukana. Keräsin kunniapalkintoja ja Honkarakenne olisi antanut saunan. Meillä oli Kylmäkosken Veikkojen toiminnassa mukana heidän työnjohtajansa Rainer Sorsa. En mitenkään voinut ottaa saunaa vastaan, koska olisin lopun ikäni kuullut: hankki saunan itselleen palkinnoksi.
– Tiesin olevani 1984 kunnossa – ja niin tiesivät muutkin. Suomen mestaruuden voitin ja Honkarakenteen puutarhakaluston, sanoo Ehoniemi ”vaatimattomasti”.
Mestarien kilpailut
Kylmäkoski tunnetaan Suomessa muun muassa kyykästä. Laji on paikkakunnalla voimissaan. Jopa kunnan mestaruudesta kilpaili vuonna 2006 kuusi Suomen mestaria.
– Tero Kivistö, Juha Vedenpää, Anssi Valtonen olivat juniorisarjassa Suomen mestareita. Sitten meitä oli kuusi mestarimiestä. Mistä muusta lajista löytyy samoihin kilpailuihin kuusi mestaria. Tämä jos mikä kertoo Kylmäkosken Kyykän voimasta.
– Kilpailua ennen pojat vielä ärsyttivät minua niin, että heitin kisan alkupuolen suomenennätysvauhtia, viidellä heitolla kentän tyhjäksi. Koskaan en ole pystynyt samaan, mutta pojat ärsyttivät, puolustautuu Ehoniemi.
Maailman paras
Kyykkä on myös kansainvälinen peli, joten siinä mitellään maailmanmestaruudestakin. Poikansa Veli-Pekka Ehoniemen menestyksestä puhuessaan Ehoniemi uppoutuu kyykän lumoihin niin, että sivullisen on vaikea pysyä mukana.
– Poikani voitti vuonna 2004 maailmanmestaruuden Ukrainan Kiovassa. Hän teki tuolloin tuloksen, joka tänäänkin on MM-ennätys. 2010 hän taas heitti joukkuekisoissa neljällä heitolla 27 kyykkää ulos, siihenkään ei ole kukaan pystynyt. Suomen ennätys taas on kuudella heittäjällä, yksi heistä on Veli-Pekka. 2011 hän heitti kolmella heitolla pelipuolikkaaseen ensimmäisenä maailmassa 20 kyykkää peilialueelta ulos. Tähänkään ei ole kukaan pystynyt, sivuta voi jatkossa joskus. Suomen mestaruuksia on Veli-Pekalla 15.
Pojan menestys hivelee isää, koska isä tietää nyt kilpailutaidon siirtyneen. Veli-Pekka Ehoniemi on tällä hetkellä maailman paras kyykän pelaaja.
Huippu-urheilua
Ja Pentti Ehoniemelle kyykkä on nimenomaan urheilulaji. Kylmäkosken Kyykän menestys on taattu niin kauan, kun Pentti ja muut aktiivit jaksavat kierää Akaan alakouluja innostamassa lapsia lajiin. Kyykän tulevaisuudesta Suomessa puhuessaan hän on kriittisempi.
– Tampereella Tammer Kyykkä on nyt kova seura, voitti 2012 Suomen mestaruuden. Hyvää peliä osoittaa myös Nurmes. Tärkeintähän tässä on juniorityö. Jos se jaksetaan tehdä kunnolla, lajilla on tulevaisuutta, sanoo Ehoniemi.
– Kyykästä on Tampereella ainakin tullut myös teekkarien peli. Ja heillä on kilpailuvietti tallella. Valmentamiseen ja juniorityöhön on paneuduttava huolella, muuten kyykällä ei ole Suomessa tulevaisuutta.
”Opeta vielä”
Pentti Ehoniemi on toiminut nuorten valmentajana eri lajeissa yli 60 vuotta. Moni kysyy, mistä into edelleenkin, nyt invalidina, lähteä aina vain harjoituksiin.
– Minä en jaksa olla paikallani. Olen kaiketi rasittava läheisilleni – ja muillekin – aina, mutta varmasti silloin jos en saa tehdä mitään. Kyllä voimia löytyy kun näkee onnistuvansa ja nuoret silmät loistaen pyytävät: opeta lisää.
Viime keväänä Pentti Ehoniemi järjesti Aseman koululle 10 tunnun kyykkä-kurssin. 32 oppilasta kävi läpi lajin perusteita. Heistä 10 lähti vielä erikoiskurssille kesäksi. Harjoituksia oli joka toinen arkiaamu kello 10.
– Kesän aikana oli 49 harjoitusta ja jokaiseen harjoitukseen osallistui keskimäärin viisi heittäjää. Kannustaen ja palkiten päästiin eteenpäin, sanoo Ehoniemi.
Suomen urheilun kultaisella ansiomerkillä palkittu Ehoniemi muistuttaa, että tämän päivän nuoret ovat huomisen aikuisia.
– Nuorista pitää olla aidosti kiinnostunut. Ei riitä, että luodaan erilaisia ohjelmia, on mentävä mukaan. Nuorten on huomattava, että heistä ollaan aidosti kiinnostuneita, sanoo Kylmäkosken Veikkojen kunniapuheenjohtaja Pentti Ehoniemi.
Kyykkää pelaa ja harjoittelee Suomessa säännöllisesti noin 300 henkilöä. Kylmäkosken Kyykallä on Suomen mestaruuksia tällä hetkellä 60.
Pipu on länsisuomalaisten kyykkää
Kyykkä on vuosisatoja vanha ulkona pelattava peli, jonka juuret ovat Karjalassa. Pelissä kyykkämailoja heittämällä pyritään poistamaan kyykät pelineliöstä mahdollisimman vähin heitoin. Kyykkää voi pelata yksin, paripelinä tai nelihenkisenä joukkuepelinä.
Karjalaiset ovat pelanneet kyykkää aina ja sotien seurauksena peli levisi evakkojen myötä ympäri Suomea. Myös Karjalan Liitto edisti kyykän peluuta karjalaisuuden symbolina.
Tähän asti on luultu, että Länsi-Suomessa ei vastaavia pelejä ole. Maanviljelijä Samuli Pakkanen on kuitenkin kuvannut Urjalan Kehrolla kaitafilmin, jossa pelataan pipua.
– Joskus 1980-luvulla hän kävi täällä esittämässä tämän filmin. Asia unohtui, mutta tänä syksynä Kauko Rupponen sanoi minulle, että ala kerätä aineistoa historiikkiin. Silloin muistin tämän filmin, sanoo Pentti Ehoniemi.
Urheilukentän kohtalo harmittaa vieläkin
Kylmäkoskella ei ole tällä hetkellä ajanmukaista urheilukenttää, vaikka sellainen piti Akaan ja Kylmäkosken vuonna 2010 tekemän kuntaliitossopimuksenkin mukaan rakentaa. Pentti Ehoniemi harmittelee kentän kohtaloa, koska aikaisemman kentän kunnossa pitämiseen uhrasi satoja talkootunteja muun muassa Kylmäkosken kaikkien aikojen paras kyykkäaurheilija Kauko Rupponen.
– Kauko Rupponen hoiti kentän omilla koneillaan. Kun kunnostamisesta alkoi keskustelu, niin minä kyykän edustajana, Vesa Vainio yleisurheilijoiden edustajana ja Uolevi Kallioniemi koululiikunnan edustajana ehdotimme 2006, että keskikenttää ei tarvitse kunnostaa ollenkaan, muistelee Ehoniemi.
Kylmäkosken Veikkojen jalkapalloilijat saivat kuitenkin läpi päätöksen, että kenttä korjataan ja keskelle laitetaan vielä tekonurmi.
– Kenttä olisi alkuperäisessä kunnossa palvellut liikuntaihmisiä. Nyt ei ole minkäänlaista kenttää. Jos oman edun tavoittelu menee yleisen edun edelle, niin me-henkeä sillä ei kyllä vahvisteta, sanoo Ehoniemi.
