Jo kuudes postilaatikko

Sinä tulet yöllä. Keräät rohkeutta kavereidesi kanssa baarissa, ja sitten päätät toimia. Pidät tekemisisiäsi leikkinä, mutta Sinä olet rikollinen.

Viime lauantain (19.10.) ja sunnuntain vastaisena yönä tuhosit postilaatikkoni jo kuudennen kerran. Kuulin kun tulit, mutta olin aivan liian väsynyt vaivautuakseni perääsi. Kello 4 ei ole minun liikkumisaikani. Silloin liikut Sinä – ystäväiseni.

Kerran räjäytit postilaatikkoni ilotulitteilla. Yhden kerran laatikosta löytyi uretaania ja kolmannen kerran jotakin syövyttävää myrkkyä. Myrkyn jäljet ovat vieläkin ruokapöydässämme. Useimmiten olet ottanut laatikkoni vain mukaasi. Kerran ainakin Sinulla oli oikein kaverikin mukana.

Minä tunnen Sinut. Kaltaisiasi ei ole monta. Olet joskus niin lähellä minua, että kuulen hengityksesi. Tiedän missä asut. Kohta tiedän myös mitä teet työksesi, vai teetkö mitään. Toivottavasti nautit elämästäsi.

Meidän on aika tavata. Tapaammekin, mutta minä määrään milloin. Et ehkä pidä siitä kun tapaamme, mutta usko pois, se on edessä. Oikein odotan sitä ja nautin siitä jo etukäteen. Minä tulen – usko pois – mutta juuri silloin kun sitä vähiten odotat. Eikö olekin mukavaa, yllätyksistähän saa hauskan elämän.

Luuletko tosiaan, että liikut Pätsiniemessä viikonloppuina öisin niin, että kukaan ei Sinua näe. Tai kuule? Luuletko tosiaan, että tämä pieni yhteisö ei tiedä mitä sen teillä ja poluilla tapahtuu. Olet niin monessa kamerassa, että Sinusta voisi tehdä sarjakuvan. Kaunis poika.

Tämä menee jännittäväksi. Rikoitko muuten olohuoneeni ikkunan viime joulun alla. Siihen lensi kivi, Sinäkö heitit? Onneksi olkoon. Olet sankari, vaikka olet sairas.

Toivon kuitenkin Sinulta yhtä asiaa. Älä pelottele lähimmäisiäni, sillä he eivät ole Sinulle mitään tehneet. Minunkin syntini Sinua kohtaan taitaa olla vain se, että erehdyin kerran sanomaan Sinulle: EI.

Tapaamisiin!

Juha Kosonen