Median murros on tosiasia. Painettujen lehtien ilmoitusmyynti takkuaa ja levikit laskevat. Vanhemmat lukijat hamuavat tietoa vielä paperilehden sivuilta, keski-ikäiset ja hieman nuoremmat opettelevat internetin käyttöä ja nuoret eivät lue mitään. Korkeintaan nuoria kiinnostavat blogit tai facebookissa päivystäminen. Tällaisessa aallokossa isot ja pienet sanomalehdet purjehtivat tulevaisuuteen. Juuri nyt monessa lehtitalossa maailma näyttää pannukakulta ja laidan yli putoaminen on hyvin lähellä.
Iltalehden toimittaja Pekka Tiinanen näytti viime viikolla, mitä tapahtuu kun toimittaja tekee työnsä kunnolla. Vinkistä heräsi vainu, joka tosiasioiden tarkistuksen jälkeen osoittautui kelpo uutiseksi. Uutinen painettiin ihan tavalliseen paperilehteen, tässä tapauksessa Iltalehteen, ja sitten alkoi tapahtua. Iltalehti kertoi, että ministeri Heidi Hautala (vihr) oli omistajaohjannut valtion jäänmurtajayhtiötä olemaan tekemättä rikosilmoitusta Greenpeacea vastaan. Loppu onkin sitten suomalaisen journalismin historiaa. Heidi Hautala joutui eroamaan ministerin tehtävästä, ei uutisen vaan omien sekoilujensa takia. Ja mitä kaikkea sitten paljastuikaan, muun muassa virkamiehen törkeääkin törkeämpi uhkaus potkuilla valtionyhtiön johtoa ja hallitusta kohtaan.
Heidi Hautala on niin kokenut poliitikko, että hänen luulisi tietävän, mitä sekoilemisesta seuraa. Rehellistä vastausta tapahtuneesta emme ole kuulleet vieläkään, sen sijaan ministeri piti tiedotustilaisuudessa toimittajille seminaarin arktisilla alueilla toimimisen riskeistä. Meneillään on myös mielenkiintoinen ajojahti valtion jäänmurtajayhtiötä vastaan teemalla: mitkä ovatkaan jäänmurron kustannukset missäkin. Heidi Hautalan virheitä tämä show ei tosin muuksi muuta.
Sanotaan, että uutinen on löytäjänsä hallussa korkeintaan kaksi minuuttia. Toimittaja Tiinanen osoitti, että näin ei välttämättä ole. Uutinen on löytäjänsä hallussa täsmälleen niin kauan kuin tämä haluaa ja se etsitään sieltä, mistä löytäjä haluaa. Toimittaja hallitsee aina lähdettään ja tietojaan, harrastaa aina myös lähdekritiikkiä. Nyt vain on syntynyt sellainen käsitys, että kaikki tieto pitää hölöttää internetiin ja ties minne heti, usein virheineen. Tähän hölöttämiseen syyllistyvät toimittajat, ja ennen kaikkea toimittajaa leikkivät älypuhelinnikkarit.
Median murroksessa on syntynyt myös viestintäharha, että kaikki liikkeellä oleva tieto olisi totta. Valitettavan usein liikkeellä on vain lähdekritiikittömästi huitaistuja mielipiteitä, jotka on puettu uutisen kaapuun. Itseään kunnioittavissa tiedotusvälineissäkin päästetään tietoa liian aikaisin liikkeelle. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) lautakasakohu lienee tästä karmein esimerkki. Paikallisestikin harrastetaan muka näppärää totuusleikkiä, painamalla päätösesitys päätöksenä ja vielä negatiivisessa valossa.
Uutiskilpailussa, ja median murroksessakin, parhaiten selviää tiedotusväline, jolla on luotettava ja kiinnostava sisältö. Sisältö ei välttämättä aina käännä maailmaa päälaelleen, mutta tarjoaa maailmankuvan rakennuspuita läheltä ja kaukaa, joskus naiivistikin.
