Pieni punahattuinen olento kurkistelee kiven takaa koulun pihan laidalta leikkiviä lapsia. Se on huomannut myös lapset, jotka tutkivat vain puhelimiaan. Se pyörittelee huolissaan päätään, kunnes hymy alkaa hiipiä hänen kasvoilleen, kun Kisu pelastaa tilanteen nousemalla erään pojan syliin. Onpa mukavaa, kun joku koettaa pitää lapset vielä leikkisinä ja ennen kaikkea lapsina.
Koulupäivä sujui Hennillä ja Hetillä todella nopsaan, kun Eino-pappa oli opettajan kaverina opettamassa heille asioita. Matikan tunnilla pappa kyllä koetti väittää ihan hassuja – on tainnut taito ruostua hänellä vuosien varrella. Englannin tunnilla pappa oli ihan höpsö, sillä hän koetti pärjätä siellä ruotsinkielellä.
”Nyt lähdetään kotiin! Pappa tulehan sinäkin jo!”, huudahtavat tytöt yhteen ääneen.
”Jaahas, jokos se koulupäivä loppui”, toteaa pappa.
Kolmikko lähtee kävelemään kotia kohti. Kisu seuraa rinnalla ja Hiirulainen on päässyt repun taskuun matkaamaan. Pappa kantaa koria, jossa Lutu lukutoukka nukkuu syvässä unessa väsyneenä koulupäivästä.
Päästyään kotipihaan tytöt ihmettelevät, mihin pappa oikein jäi. Kisu huomaa papan naapurin pihassa ja osoittaa sinne. Pappa seisoo naapuritalon ovella ja koettaa saada ovea auki.
”Pappa, mitä sinä siellä teet?”, huutaa Henni.
”Koetan avata ovea, mutta se ei aukea…ohhoh! Eihän tämä olekaan teidän talo”, huomaa pappa ja kiiruhtaa oikeaan pihaan.
”Minä taisin olla vähän ajatuksissani, mutta nyt olen oikealla ovella.” Pappa avaa oven ja kaikki pääsevät sisälle.
Läksyt tehtyään ja välipalan syötyään tytöt päättävät lähteä metsään seikkailemaan. Metsästä voisi löytyä kauniita syksyn lehtiä ja sammalta äidille ruukkuihin koristeeksi. Tytöt kulkevat kohti metsää saappaat jaloissaan peräkkäin lauleskellen.
Aurinko paistaa puiden lomasta ja metsä näyttää aivan satumetsältä. Auringonsäteet tuovat esiin pienet vesipisarat kasvien lehdiltä ja hämähäkin seitit näyttävät isolta ohuelta peitolta. Puut näyttävät siltä kuin ne kumartelisivat tytöille. Hetken matkaa kuljettuaan tytöt pysähtyvät äkisti. Aivan kuin olisi kuulunut musiikkia.
”Kuulitko Henni? Ihan kuin jostain kuuluisi musiikkia”, kuiskaa Hetti.
”Minäkin kuulin sen… ja taas, nyt se kuuluu taas”, sanoo Henni.
Tytöt hiipivät kohti musiikkia. Oksat vain rapsahtelevat heidän saappaidensa alla. Musiikki kuuluu jo aika läheltä heidän saapuessaan korkean männyn luona olevan ison kiven luo. Kiven takaa kuuluu pieniä iloisia ääniä, naurahduksia ja musiikkia. Tytöt astuvat lähemmäksi ja kurkistavat kiven taakse. Ja mitä he näkevätkään – heidän on hieraistava silmiään kerran jos toisenkin. He ovat löytäneet metsän pienten asukkaiden metsätonttujen ja keijujen tanssipaikan. Pienet metsätontut tanssivat jonossa letkajenkkaa. Yksi niistä haluaa pelleillä ja kumartuu kesken tanssin, jolloin muut tontut kaatuvat kumoon. Musiikki jatkuu, mutta tontut pyörivät maassa nauraen ja selvästikin olostaan nauttien. He ovat onnellisia ja iloisia. Keijujen vuoro on tanssia, kun orkesteri alkaa soittaa valssia. Keijut liitelevät kauniisti musiikin tahdissa. Aurinko välkehtii niiden siivillä. Metsätontutkin hiljenevät ja jäävät rauhallisina katselemaan keijujen tanssia.
”Voi, kuinka kaunista”, huokaa Henni.
”Niin”, vastaa Hetti.
Keijujen tanssin loputtua kaikki hiljenevät ja pienen kuusen oksien takaa tulee esiin siro keijukainen, joka alkaa laulaa pienellä, hennolla äänellään rauhallista ja taianomaista lauluaan.
” On aika rauhoittua ja ruveta nukkumaan, kun Unikeiju tuli laulamaan meille”, kuiskuttelevat metsätontut ja muut keijut.
Henniä ja Hettiäkin väsyttää kummasti ja olo on niin rento, että he nukahtavat.
”Henni! Hetti! Missä te olette?”, huutelee pappa.
”Tytöt! Huhuu…!” pappa jatkaa huuteleluaan, kunnes näkee tytöt makaamassa sammaleiden päällä ison kiven juurella.
”Voi teitä pikkuisia! Olette saaneet korin täyteen sammalta ja kauniita lehtiäkin, mutta raitis ilma ja samoilu metsässä ovat tehneet tehtävänsä ja olette nukahtaneet kesken kaiken”, puhelee pappa itsekseen.
”Mitä…mitä sinä pappa oikein höpötät?”, sanoo Henni unisena. Hettikin alkaa vähitelle availla silmiään.
”Juurihan me tulimme tänne metsään. Emme me vielä ehtineet kerätä yhtään mitään”, sanoo Hetti.
”Niin kun ei me keritty, kun me kuultiin musiikkia ja sitten me hiivittiin tänne ison männyn luo ja kurkittiin tämän ison kiven taakse ja siellä oli metsätonttuja ja keijuja tanssimassa ja…” Henni koittaa vetää henkeä välillä selittäessään papalle.
”Ensin ne keijut kaatuivat kesken tanssin ja sitten ne metsätontut tanssivat valssia ja sitten tuli joku nukuttaja…”, koittaa Hetti jatkaa selostusta.
”Eikä! Nyt sinulla Hetti meni sanat sekaisin. Ne tontut kaatuivat ja keijut tanssivat valssia”, korjaa Henni.
”Mitähän te tytöt taas oikein puhutte? Ei tämän kiven takana mitään tonttuja ja keijuja ole. Taisitte nähdä unta. ”, toteaa pappa.
”Ai molemmat samaa untako?”, tytöt kysyvät.
”Jos te ette keränneet korianne täyteen, niin kuinka kori kuitenkin on täynnä?”, ihmettelee pappa.
”Niin, no…ei me tiedetä, jos se siten oli kuitenkin unta” pohtivat tytöt.
Pappa katselee ylös taivasta kohti ja kysyy tytöiltä:
”Tiesittekös tytöt, että tällä isolla männyllä on 2 muutakin nimeä?” Tytöt pyörittelevät päitään.
”Isoa mäntyä voi sanoa myös nimellä honka tai petäjä. Eri puolilla Suomea niitä kutsutaan eri nimillä”, kertoo Eino-pappa tytöille.
”Lännessä se on honka ja idässä petäjä.”
Hetti on ymmällään kuulemastaan.
”Onpas kummallista. Minä kun luulin, että vain ihmisillä on monta nimeä. ”
Henni hymyilee ja muistaa, mitä koulussa oli kuullut.
”Taas tuli huomattua, että aina oppii uutta. Opettajakin sanoi, että joka päivä oppii ainakin yhden uuden asian.”
Korkean männyn luona ison kiven takana sammalet alkavat liikahdella. Ne nousevat koholleen maasta ja jokaisen mättään alta nousee metsätonttuja. Keijut tulevat esiin varpujen juurelta ja lennähtelevät ympäriinsä. Metsänväki on jälleen herännyt ja jatkaa hauskanpitoaan, kunhan kaikki ovat jälleen hereillä. Metsätontut ja keijut nukkuivat tavallista pidempään, koska heillä oli tärkeä tehtävä ennen lepohetkeä. He keräsivät kahden pienen tytön korin täyteen sammalta ja kauniita lehtiä sillä aikaa, kun he nukkuivat. Aina on mukava auttaa lapsia.
Samaan aikaan tytöt ja pappa lähtevät iloisesti hypellen takaisin kotiin. Tai oikeastaan pappa ei hyppele, hän 
harppailee eteenpäin. Tytöt alkavat matkia pappaa ja harppailevat samalla tavalla. Pappa huomaa heidän matkimisensa ja alkaa kipittää pienin askelin. Tytöt tekevät samoin hymy huulillaan. Kohta kaikki kolme hyppivät tasajalkaa polkua pitkin. Pappa kantaa varmuuden vuoksi tyttöjen koria, etteivät aarteet lentele takaisin maahan.
Jo kaukaa tytöt näkevät ulkosaunan piipusta nousevan savun. Isä on laittanut saunan lämpiämään. Pappa ja tytöt hyppelehtivät pihaan. Heillä kaikilla on kova jano ja nälkäkin kurnii jo tyttöjen vatsoissa.
”Mennäänpä tytöt nyt syömään, äidillänne on ruoka odottamassa – pääsette sitten saunomaan ja pesulle. Minulla ainakin on karmea nälkä ja vatsani pitää kovaa meteliä” sanoo pappa vatsa muristen.
Muutkin ovat huomanneet, että kohta pääsee saunaan. Kisu ja Hiirulainen pujahtavat ovesta sisään aikoen mennä ensimmäisinä saunaan. Saunan eteisessä he kuuntelevat hämmästyneinä kiukaan sihinää. Joku heittääkin jo saunassa löylyä…
Jaana Hänninen
