Ulkoasianneuvos emeritus Ilari Rantakari sanoo mielilaulukseen Unto Monosen tangon Satumaa. Aavan meren tulla puolen jossakin on maa…. Sympaattinen balladi on tuonut Rantakarille ja joskus suurlähetystöissä ikävöiville vieraille lohtua, kotimaa on sittenkin jossakin. Kylmäkoskelta kotoisin oleva Rantakari on viihtynyt pääasiassa paikoissa, joissa hyvinvointi ei ole ollut koskaan sellaista kuin pohjoismaissa. Milloin on puuttunut vettä ja leipää, milloin aseet ovat puhuneet ihmisten sijaan.
Akaassa asioidessaan Ilari Rantakari aloittaa puheenpartensa usein toteamalla, ”mutta eikös voisi ajatella”. Tätä ennen hän on kuunnellut seurapiirin puhetta ja aloittaa oman osuutensa kaukaa lähelle katsovan ajatuksin. Suomi näyttää kaukaa menestyvältä hyvinvointivaltiolta ja Akaa suorastaan paratiisilta.
Jo runsas vuosikymmen sitten Rantakari pohdiskeli Akaan mahdollisuuksia. Pelkästään karttaa katsomalla huomaa, että tällaista paikkaa ei Suomessa toista ole. Lähdet minne tahansa, matka ei ole pitkä. Tänne on myös helppo tulla. Kun Rantakari esimerkiksi sanoo, että peruskorjatusta Kylmäkosken kirkosta voisi tehdä seutukuntaa laajemman kulttuuripyhäkön, hän katsoo kaukaa. On vain tekijöistä kiinni, jotta hanke toteutuisi. Pelkästään odottaen ei tule yhtään mitään, eikä vastustaen. Vastustaminen lopettaa yleensä rakentavan ajattelemisen. Pelkäksi jumalanpalveluspaikaksi on Kylmäkosken kirkko tulevaisuudessa liian kallis paikka. Villeillä visioilla saataisiin toimiva kokonaisuus, joka palvelisi tarvittaessa koko maata.
Nyt kun kirkko on vielä levällään, on mietinnän paikka. Mitähän tässä taas odotetaan? Ilari Rantakarin asiantuntemus ja verkostot ovat nyt käytössä. Mies tuntee hyvin lähes kaikki yhteiskunnassa vaikuttavat. Ensi vuoden syksynä tehtäviinsä kirkkoherraksi Akaaseen hetkeksi palaava Sari Lindström on tässä hyväksi avuksi. Myös Lindströmin yhteiskuntasuhteet ovat kunnossa. Näytöksi Rantakarin osaamisesta sopii vaikka Loviisan Rauhanfoorumi, joka järjestäjien mielestä ei olisi mitään ilman neuvoksen panosta. Kylmäkoskin kirkonmäki voisi jatkossa olla vaikka luterilaista kirkkoa eteenpäin vievän yhteiskunnallisen keskustelun tyyssija.
Keskustelua kirkon tulevaisuudesta tarvitaan, ja nopeasti. Ei kirkko ole yhteiskunnasta irrallaan oleva saareke, vaan jos yhteiskunta voi pahoin, vaikeuksia on kirkollakin. Ja kun enemmistö suomalaisista kuuluu kirkkoon, sen ongelmat eivät ole harvojen harteilla, vaan kaikkien kontolla. Kirkolta loppuvat rahat, sen rakenteita täytyy jo lähitulevaisuudessa ravistella aivan samoin kuin valtion ja kuntien rakenteita. Nythän esimerkiksi Akaan seurakunnassa tehdään automaattisesti niin, että pysyvästi tai määräajaksi seurakunnasta lähtevän työntekijän tilalle palkataan uusi. Tällaiseen yltäkylläisyyteen ei jatkossa varaa, onkohan sitä edes nyt.
Kylmäkosken kirkon peruskorjauksen valmistumien osuu mielenkiintoiseen saumaan Akaan seurakunnan toiminnassa. Uusi kirkkoherra saa uuden kirkon ja uuden hallinnon.
Kylmäkosken kirkko voi olla halutessamme paikka moneen uuteen ja kiinnostavaan, jos toimeen tartutaan.
