Huhtikuussa 90 vuotta täyttänyt Erkki Kitunen ei ole koskaan omistanut ajokorttia, mutta polkupyörä hänellä on ollut 12-vuotiaasta. Tuolloin hän sai perintönä edesmenneen veljensä pyörän. Nykyisin Toijalan Seudun Sotainvalidien kunniapuheenjohtaja ajaa naistenpyörää, jota hän pitää turvallisempana kuin keskitangollista miestenpyörää. Toijalan keskustassa pyöräillessään hän pyrkii ennakoimaan vaaranpaikat.
– Kypärä on yksi turvallisuustekijä. Lisäksi kaikissa risteyksissä katson taakseni, näytän suuntaa ja yritän ajaa hyvin varovaisesti. Olen huomannut, että kun kypärä päässä ylittää pyörällä tietä, autoilijat huomioivat minut entistä paremmin. Minulle ei ole ikinä sattunut mitään sellaista, että auto olisi tullut liian lähelle. Päinvastoin autoilijat näyttävät jo kaukaa, että mene. Yritän itsekin olla siinä mielessä kohtelias, että autoilla on aina kiireempi.
Hän myöntää kuulevansa aina silloin tällöin ihmettelyjä pyöräilystään. Kitunenkin tietää itsekin tapauksesta, jossa sukulaiset piilottivat pyörän ja väittivät sitä varastetuksi, jotta iäkäs omainen ei enää lähtisi pyöräilemään.
Kitusella pyöräilyn on tehnyt mahdolliseksi hyvä tasapaino ja horjumaton askel.
– Lääkärikin sanoi, että saat ajaa, kun ei ole huimausta.
Kitunen huolehtii kunnostaan kävelemällä lähes päivittäin vanhalla radanpohjalla 2,5 kilometrin lenkin ja harrastamalla kotijumppaa. Viime keväänä hän osallistui Sotainvalidien Veljesliiton järjestämälle Kaatumatta paras -kurssille, jossa paneuduttiin juuri tasapainoon.
Sauvat käteen ja reppu selkään
Ilman autoa Kitunen on pärjännyt koko ikänsä. Myöskään edesmenneellä Kaarina-vaimolla ei ollut ajokorttia. Polkupyörän lisäksi matkaa on tehty paljon junalla, työuransa Kitunen kun on tehnyt konduktöörinä.
– Kun asuimme Haapamäellä, meillä heräsi kyllä ajatus, että pitäisi ajaa ajokortti ja hankkia auto. Luovuimme kuitenkin siitä, kun tuli siirto Toijalaan. Täällä asema on lähellä ja mahdollisuus käyttää VR:ää aina tarpeen vaatiessa. Kaarinan kanssa kävelimme myös hyvin paljon, kun olimme hyväkuntoisia.
Kitunen kiittelee myös autoilevia naapureitaan, jotka auliisti tarjoavat kyytiä, jos osuvat samaan aikaan kauppareissulle. Liukkaalla kelillä Kitunen jättää pyörän suosiolla kotiin.
– Olen miettinyt, että pitäisikö ostaa talveksi reppu. Kävelysauvojen kanssa olisi hyvä mennä reppu selässä. Jos kaupassa kävisi usein, ei olisi niin paljon kantamistakaan, hän suunnittelee.
Toijalan keskustan liikenteestä Kitusella ei ole pahaa sanottavaa. Ainoa huono puoli hänestä on, että polkupyöräilijät ajavat myös Valtatien jalkakäytävää, kun pyörätie olisi toisella puolella tietä.
– Soittokelloa käytän harvoin. Se on kaksipiippuinen juttu. Kaikki eivät sitä ymmärrä vaan katsovat alta kulmien, vaikka sen soittaminen kuuluu asiaan.
