IlpoSaartila ja OlaviIso–Pietilä istahtavat valokuvaan entisen Saartilan harjatehtaan ulkorappusille ovelle, josta ennen kuljettiin miesten ruokahuoneeseen.
– Kesäisin istuskeltiin tässä ulkona. Eväitä syötiin, voileipää ja kahvia, Iso-Pietilä muistelee.
Takana on kierros vanhalla tehtaalla, joka on ollut molempien miesten työpaikka. Ilpo Saartila on myös tehtaan perustajan Verner Saartilan poika. Vajaat 30 vuotta harjatehtaalla työskennellyt ja nyt eläkkeellä oleva Iso-Pietilä puolestaan oli viimeinen työntekijä vanhalla tehtaalla, ennen kuin koko toiminta keskitettiin 2000-luvun lopulla Pätsiniementielle.
Miehet ovat tyytyväisiä, että vanha tehdaskiinteistö Toijalan Kurkelantiellä on saanut uuden elämän. Rakennuksessa on Toijalan Voimistelun ja Liikunnan Jonni- ja Kyllikki-salit ja seuran toimisto, Akaan Akaatin liikuntasali, Akaan Opiston kutomo ja Akaan Verhoomo. Lisäksi tehtaan vanhempiaan vuonna 50-luvun alussa valmistuneeseen osaan on valmistumassa asunto kiinteistön omistajalle Timo Haaralalle. Myös vanha talonmiehenasunto on remontoitu.
– Näyttää erittäin hyvältä ja fiksulta, kun ei kysytä, mitä on maksanut. Kyllä tähän rahaa on uponnut, Ilpo Saartila ja Olavi Iso-Pietilä tuumaavan kierroksen jälkeen.
Iso-Pietilä myöntää ajatelleensa tehtaalle aivan toisenlaista kohtaloa.
– Kuvittelin, että tämä pistetään kaivinkoneella matalaksi.
Tuhoa tehdas ehti jo kokea, kun tehdasrakennus tyhjeni. Timo Haarala kertoo, että rakennuksesta rikottiin 54 ikkunaa.
Koulun jälkeen suoraan tehtaalle
Ilpo Saartilan isä, kolmekymppisenä tapaturmaisesti sokeutunut Verner Saartila perusti ensimmäisen harjasitomonsa Urjalassa vuonna 1927. Toijalan muutettuaan yritys ehti toimi useammassa paikassa ennen kuin Kurkelantien tehdas valmistui.
– Meidän aikana tehdasta laajennettiin yhdeksän kertaa. Aina tehtiin uutta siipeä, Ilpo Saartila kertoo.
Ilpo Saartilan lisäksi sisarussarjaan kuuluvat myös Lasse ja Tuulikki sekä nyt jo edesmennyt Oiva. Ilpo Saartilan mukaan yrityksessä riitti hommaa perheen pojille pienestä pitäen.
– Pienestä pitäen on täällä tullut oltua. Melkein koulukin jäi kesken kun piti tulla tehtaalle.
Tehtailija Verner Saartila kuoli toukokuussa 1967. Saartilan suku myi yrityksen Leevi Ahoselle vuonna 1985.
Visio pyörii päässä
Timo Haarala on omistanut vanhan harjatehtaan parisen vuotta. Muutostöiden suuruus on Haaralan mukaan vaihdellut käyttötarpeen mukaan.
– Asunnon rakentamisessa on mennyt kaksi vuotta. Siinä on ollut hirveä homma. Jos rakennus olisi varastoa, olisi se helppo vain maalata. Urheilutiloissa suurin työ on ollut ilmastointi ja lattiat, joiden materiaalin pitää olla joustavaa, kuutta milliä. Kun siihen mahtuu vielä neljä eri materiaalia, on se tietysti myös kallista.
Haaralan mukaan paljon työtä on vaatinut myös asunnon rakentaminen.
– Kaksi vuotta on rakennettu. Hirveä homma siinä on ollut.
Haarala nauraa olevansa kai vähän hullu, kun halusi rakentaa oman kotinsa vanhaan tehtaaseen.
– Kai mulla korvien välissä joku visio pyörii, hän tuumaa.
Remontissa on vastaan tullut myös akaalaista tapettihistoriaa. Yläkerrassa eristeenä oli käytetty tapetinsilppua, sitä kun sai Toijalassa ilmaiseksi.
Vanha Saartilan harjatehdas oli 8.9. vietetyn rakennusperintöpäivän kohde Akaassa. Päivän teemana oli tänä vuonna Eläköön rakennus, jolla haluttiin nostaa esiin rakennuksia, joille on löytynyt uusi käyttötarkoitus.
Rakennusperintöpäivän toisena kohteena Akaassa oli vuonna 1938 valmistunut Helpiön tapettitehdas Hallamäentiellä. Entisellä tapettitehtaalla on nykyisin rengasliike, keilahalli ja asuntoja. Kun Timo Haarala vuonna 2006 osti rakennuksen toiselta akaalaiselta yrittäjältä Leo Tammelta, ensisijaisesti siihen oli syynä isompien tilojen saaminen Haaralan rengasliikkeelle. Se, että Haaralan isoisä Jonni Helpiö oli ollut tehtaan omistajia, oli mukava bonus kaupanteossa.
Rakennusperintöpäivän Akaassa järjesti Akaa-Seura.
