Ensi sunnuntain aiheena on Jumalan huolenpito. Evankeliumiteksti on Jeesuksen puheesta, jota on kutsuttu Vuorisaarnaksi. Sen kuulijoina oli hyvin monenlaisia ihmisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Kenestä tahansa oli kyse, jokaiselle Jeesus tahtoi sanoa jotakin tärkeää ja vaikuttaa myönteisesti heidän elämäänsä. Usein hän tuntui pyrkivän sellaisten läheisyyteen, joilla oli elämässään murheita. Usein sellaiset, joilla oli elämässään helpompaa, eivät edes halunneet kohdata Jeesusta. He pärjäsivät ilman häntä.
Monet saivat kuitenkin kokea, että Jeesuksen läheisyydessä oli hyvä olla. Saattoi käydä niin, että jonkun hartioilta kirposi taakka, jota hän oli raahannut jopa vuosikymmeniä mukanaan. Se saattoi olla tavallinen arkielämän vaikea asia. Jonkun kohdalla se oli sairaus, joka parani. Joku tuli lohdutetuksi, kun läheinen oli kuollut. Joku, joka oli kärsinyt yksinäisyydestä, koki saaneensa luotettavan ja hyvän ystävän Jeesuksesta. Olipa joukossa sellaisiakin, jotka saivat kokea ruokkimisihmeen. Jeesus ravitsi muutamalla leivällä ja kalalla suuren joukon nälkäisiä.
Sunnuntain sanassa Jeesus lohduttaa meitä: ”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!”
Helposti ajatellaan, että Jumalan huolenpidon tulisi kohdistua vain meidän ruumiilliseen hyvinvointiimme ja ajalliseen elämään, ollakseen jotakin. Erityistä huomiota Jeesus kohdistaa kuitenkin siihen huolenpitoon, joka kohdistuu ihmisen henkeen. Vaikka meillä olisi paljon ajallista rikkautta, täydellinen terveys ja muu yltäkylläisyys, ei se auttaisi meitä kuin hetken. Raamattu puhuu paljon siitä, että me olemme olemassa persoonallisesti myös ikuisuudessa. Siksi Jumala haluaa hoitaa meitä niin, että me saavuttaisimme iankaikkisen elämän.
Raamattu ei peittele sitä kipeää tosiasiaa, että kaikki ihmiset ovat luonnostaan pois Jumalan yhteydestä. Syntiinlankeemuksen tähden meidän edessämme olisi vain ikuinen ero Jumalasta, jos hän ei rakastaisi meitä ja välittäisi meidän tulevaisuudestamme. Hänen rakkauttaan on se, että hän tuli meidän auttajaksemme. Ihmiseksi tulleena hän Jeesuksen Kristuksen kautta sovitti meidän syntimme. Siksi Jeesus sanoi: ”Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.”
Kuolema ei Raamatussa tarkoita vain ajallisen elämän päättymistä. Se tarkoittaa myös ikuista eroa Jumalasta. Me emme itse saa korjatuksi katkennutta yhteyttämme Jumalaan, mutta hän teki sen. Jeesus toi meille anteeksiannon ja jokainen, joka uskoo häneen, on tiellä, joka vie ikuiseen elämään. Jumalan huolenpitoa on se, että hän antaa nytkin omantunnon taakkojen alla olevalle vapautuksen. Sinäkin saat oikeuden uskoa ja rakentaa hyvän tulevaisuutesi Kristuksen varaan. Voit yhtyä Paavalin sanoihin: ” Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.”
Antti Herkkola
Kirjoittaja on Kalvolan seurakunnan kirkkoherra
