Akaalainen 18-vuotias Jasmin Tuominen aloittelee pian konemekaniikan opintojaan Tampereen teknillisessä yliopistossa. Takana on noin kuukauden loma ja 50 viikkoa vaihto-opiskelijana Uuden Seelannin pohjoisimmassa kaupungissa, Whangareissa.
Uuden Seelannin vuosi ei suinkaan ollut Jasminin ensimmäinen reissu poissa kotona. Kaksi edellistä vuotta kuluivat Päivölän opiston matematiikkalinjalla, josta matemaattisesti lahjakas tyttö kirjoitti ylioppilaaksi kahdessa vuodessa. Siirtyminen matikkalinjalta uusiseelantilaisen High schoolin 13. luokan matematiikan tunneille oli omalla tavallaan sokki.
–Ei ole ihme, että Suomi on pärjännyt niin hyvin Pisa-tutkimuksessa. Suomen opetusjärjestelmä on erilainen, sen saattoi todeta kaikilla oppitunneilla, kehuu kansainvälistynyt Toijalan-tyttö.
Ensimmäisen matematiikan kokeensa Jasmin kertoo suorittaneensa yhtään lukematta, ja arvosanaksi tuli toiseksi paras ”merit”.
– Parasta arvosanaa ei siellä helpolla annettu, siihen vaadittiin jo aivan täydellistä suoritusta, mutta kokeen jälkeen opettaja oli kommentoinut, että meillä on täällä joku hiljainen nero luokassa, rastatukkainen Jasmin Tuominen hymyilee.
Pelkkää hymyä ei vuoden mittainen reissu kuitenkaan ollut, mutta tulipahan muistoksi Rotary-jakkun selkämykseen nidotut röntgenkuvat omasta käsivarresta. Paitsi vesiliukumäessä sattuneesta onnettomuudesta jakun merkit ja pinssit todistavat uusista kansainvälisistä ystävistä ja tuttavista.
– Sovimme vaihto-opiskelijoiden kesken, että puhumme tapaamisissamme aina englantia. Oikeastaan vain aasialaiset pitäytyivät omissa porukoissa, ja jotkut saksalaiset, mutta muuten se onnistui tosi hyvin ja kielitaito koheni ihan huikeasti.
Aluksi uusiseelantilainen ääntämys oli kuitenkin Jasminille todella vaikeaselkoista.
– Totesin sen heti laskeuduttuani lentokentälle, jossa minua vastassa oli meidän piirin vastaava, enkä ymmärtänyt hänen puheestaan yhtään mitään.
Jasminin onneksi ensimmäinen isäntäperhe oli lähtöisin Etelä-Afrikasta, joten heidän englantinsa oli paljon paikallista puhetta selkeämpää. Kaikkiaan vuoden aikana Jasmin asui rotarien periaatteiden mukaan yhteensä kolmen perheen luona.
Koulupukuja ja poistumiskieltoja
Toijala-Akaa Rotary Clubin vaihtojärjestelmän kautta Uuteen Seelantiin hakenut Jasmin oli haaveillut vaihto-oppilasvuodesta jo vuosia.
– Halusin englanninkieliseen maahan ja mahdollisimman kauas. Uusi-Seelanti kiinnosti minua myös siksi, että olen kiinnostunut luonnosta ja biologiasta, ja saarilla on ihan oma ekosysteeminsä.
Jasmin kertoo olleensa onnekas, että ensimmäiseksi isäntäperheeksi sattui perhe, jolla oli ennenkin ollut vaihto-oppilaita.
– He osasivat suhtautua minuun tosi hyvin, kun osasivat varautua siihen, miltä minusta aluksi tuntui. Kouluun meneminen jännitti, mutta sekin sujui pian ihan mukavasti.
Hyvin pian Jasminille selvisi, että opetusjärjestelmän lisäksi Suomen kouluissa on paljon muutakin hyvää kuin opetuksen laatu. Esimerkiksi koulun alueelta ei ollut koulupäivän aikana lupa poistua lainkaan ja kaikkien muiden paitsi viimeistä 13. luokkaa käyvien oli käytettävä koulupukua. Muutenkin pukeutuminen oli tarkkaan säädeltyä, vaikka lämpömittari olisi näyttänyt 30 astetta.
– Vain erityisen hyvät oppilaat saivat vapautuksen koulupuvusta, jolloin koulun alueelta sai poistua esimerkiksi kauppaan. Ei minulle tullut sellainen mieleenkään, ja ehdotinkin heti kavereille, että menisimme välitunnilla kauppaan.
Kouluruokaa ei Uuden Seelannin kouluissa tarjoilla, joten useimmilla koululaisilla oli mukana eväät.
– Lounaaksi syötiin leipää ja hedelmää, mutta illalla myöhään syötiin oikein iso illallinen, joka sisälsi aina jotain lihaa.
Salaatin lisäksi Jasmin kertoo kaivanneensa vuoden aikana erityisesti uusia perunoita.
– Välillä illallisella mietin, että miten tämä voi olla terveellistä, kun kaikki kasviksetkin tarjoiltiin useimmiten juustoisen kastikkeen kanssa. Mutta kaikki hedelmät olivat tietysti ihania.
Hobittien jalanjäljillä
Vapaa-aikaansa Jasmin vietti oman isäntäperheensä kanssa ja muiden Rotary-vaihto-opiskelijoiden kanssa. Lopulta kalenteri täyttyi niin taajaan, että perheen kanssa vietettävä aikakin oli kirjattava kalenteriin.
– Siinä tuli sellainen olo, että pitää mennä ja tehdä kaikkea mahdollisimman paljon, ettei jäisi sitten jälkikäteen harmittamaan, ettei tullut tehdyksi kaikkea.
Koko vuoden huipensi 16 päivän mittainen, vaihto-opiskelijoiden yhteinen matka eteläsaarelle, josta päällimmäiseksi jäivät mieleen saaren huikeat vuoristomaisemat.
– Reissu sisälsi kaikkea mahdollista kajakkimelonnasta kolmen päivän patikointiin. Niissä hienoissa maisemissa on kuvattu myös Taru Sormusten herrasta -trilogia sekä Hobitti-elokuva. Kävimme myös elokuvan kuvauspaikoilla, ja oli aika hienoa nähdä esimerkiksi Kontu.
Kuvauspaikkojen mainostamisen lisäksi uusiseelantilaiset olivat Jasminin mukaan erityisen vihkiytyneitä kaikkiin extreme-lajeihin, joista esimerkiksi luolissa kiipeily, caving, kuului myös koulun liikuntatuntien lukujärjestykseen.
– Uusin villitys oli jet boating, jossa kaahailtiin moottoriveneiden kyydissä kalliomuodostelmien seassa, se oli ihan hullua touhua.
Jasmin kertoo kaikkien tapaamiensa vaihto-opiskelijoiden olleen vakaasti yhtä mieltä siitä, että Uusi-Seelanti on maailman hienoin maa ja vaihto-oppilasmatka oli muutenkin unelmien täyttymys.
– Paikalliset eivät ollenkaan ymmärtäneet, miten hieno heidän maansa on. Uusi-Seelanti on ehdottomasti hienoin paikka, missä olen koskaan ollut, Jasmin huokailee maisemakuvia esitellessään.
Kuvat: Jasmin Tuomisen matka-albumi
