Suomen kansa on hyvin koulutettu. Olemme kuulemma toiseksi lukutaitoisin kansakunta. Mutta nyt ”kyydissä pysyminen” edellyttää muutakin kuin tuon ”peruskoulutuksen”, josta ihan aiheellisesti voimme jopa ylpeillä. Sen jälkeen kun minä olen koulutukseni saanut ja sillä näihin asti pärjäillyt, on tullut mukaan tietokone ja sen antamat mahdollisuudet arkisiin toimintoihin. Minä kuuluun niihin veneestä jääneisiin enoihin, jotka eivät ole, syystä taikka toisesta, saaneet tarvittavaa koulutusta tietokoneen käyttöön sen moninaisissa sovelluksissa. Minä olen pärjännyt tähän saakka tämän välineen kanssa, että olen pystynyt tekemään näitä vähäisiä kirjoitustöitäni ainakin omaksi tyydytyksekseni ja se piisaisi minun tarpeisiini edelleen.
Mutta, kuten olen joutunut toteamaan, tietokone on syrjäyttämässä monet arkiset työkalut aina metsänhoidosta lehmänlypsyyn. Hyvä näin, se kelpaa minulle, en ikävöi enää ollenkaan päästä pokasahan kanssa puunkaatoon.
Sen sijaan minua huolestuttaa oman eläketilini käyttömahdollisuudet, mikäli kaavaillut niin sanotuista pankkien tiskipalveluista siirretään asiakkaan tietokoneella tehtäväksi. Minulla ei ole tällaista laitetta ja taitoa hoitaa nuo asiat, ei sitäkään vähää. Jos nuo tulevaisuuden kaavailut toteutuvat, käykö siinä niin, että minä kuolen nälkään, kun ei ole minulla vehkeitä eikä taitoa saada omalta tililtäni omia rahoja käyttööni. Siinä olisi jälkeenjääneillä nolo paikka miettiä, minkä muistovärssyn minun kuolinilmoitukseeni runoilisi.
Mutta vakavasti ottaen minulla on pyyntö, vaatimusta kun en vielä rohkene ehdottaa, että yhteiskunnan, joka on kouluttanut kansamme osaavaksi ja taitavaksi pysymään kehityksen, jopa keulilla, ihan tiennäyttäjänä, on velvollisuus kouluttaa meidät käyttämään ajan vaatimia työvälineitä.
Tämän ajankohtaisen, tärkeän asian rohkenen tuoda ymmärrettäväksi tai naurettavaksi, jolla siihen on varaa, koska tiedän, että tämä tarvittavan koulutuksen päivitys on jäänyt monelta muultakin kuin minulta väliin.
Tietokoneen käyttökoulutusta annetaan esimerkiksi työväenopistoissa nykyisinkin. Minulla on tuntuma, että se palvelee nykyisin vain jo nämä toivomani alkeet osaavia ja he voivat saada nyt oppia omien harrastuksiensa tietokoneistamiseen, kuten matkailukohteitten antimiin, urheilu- ja sukuhistorian selvityksiin ja jopa opetetaan joulukorttien tekoon tietokoneella. Minä ostan joulukorttini kaupan hyllyltä ja minua ei kiinnosta, oliko minun esi-isäni silloin joskus yksi näistä neljästä ”ammateista”, jotka olivat: pappi, sotilas, maanviljelijä vai maantierosvo.
Minä toivon, että meidät tietokoneesta tietämättömät velvoitetaan alakouluun kuten ennen, jolloin lähdettiin aakkosista ja matematiikka aloitettiin yhteenlaskusta. Sen verran minäkin olen elämänaakkosia oppinut, että jos tämä koulutus toteutuu, en aio jäädä luokalleni vieläkään, sikäli tärkeäksi minä tämän koulutuksen tunnistan.
Toivo Lappeteläinen
