Jaakko heitti kylmän kiven järveen viime torstaina, vaikka sitä ei viime päivien säistä uskoisikaan. Toijalassa vietettiin 1970-luvulla alkunsa saanutta Jaakonpäiväjuhlaa Sampolan rannassa Nahkialanjärvellä.
Perinteenä on, että kylmän kiven nakkaa järveen joku paikalla olevista Jaakoista. Tänä vuonna ei tarvinnut arpoa heittäjää, sillä paikalla oli vain yksi Jaakko-niminen.
Jaakko Hasia kertoo asuvansa toisella puolella järveä Nahkialassa ja muisteli perinteeksi muodostuneen tapahtuman syntyhetkiä.
– Opettajani oli aikoinaan mukana aloittamassa tätä perinnettä, ja hän patisteli minua paikalle. Aika monena vuonna olen täällä sittemmin käynytkin.
Perinteisesti kivi on heitetty järveen Toijalan Satamasta, mutta nyt tapahtuma järjestettiin kolmatta vuotta Sampolan rannassa. Akaa-Seuran puheenjohtajan Anni Tiuran mukaan paikan vaihtamisella haettiin keskeisempää sijaintia tapahtumalle.
Tuttuja tapaamaan
Ennen kylmän kiven heittämistä nähtiin teatteriryhmä Nahkiaisen esitys, joka perustuu Aapelin lastenkirjojen Koko kaupungin Vinskiin. Vinski on muuntautunut esityksessä henkilö V:ksi. Näytelmän oli ohjannut Hannu Raatikainen.
Aava ja Eevi Niemi seurasivat näytelmää haltioituneina. He kehuivat sitä kivaksi ja olivat erityisen otettuja henkilö V:stä. Sotkialta paikalle tulleiden tyttöjen äiti kertoo, että he käyvät silloin tällöin katsomassa teatteriesityksiä.
Hiukan isommalla porukalla olivat paikalle tulleet Terttu Kuoppa, Heidi Aittoniemi sekä Rasmus ja Konsta Kuoppa. Toijalasta kotoisin oleva Terttu asuu nykyään Lappeenrannassa mutta oli tullut sukulaisvisiitille katsomaan muun muassa lastenlapsiaan. Hän kertoo käyneensä nuoruudessaan useasti kylmän kiven heittoa katsomassa.
Seurue kehui sitä, että Akaassa järjestetään vielä tällaisia tapahtumia. Pojat Rasmus ja Konsta muikeilivat sinappia naamassaan saatuaan puffetista grillimakkarat.
Kati Passila tuumi Lauri-poikansa kanssa, että takavuosina Satamassa tapahtumassa on ollut enemmänkin väkeä.
– Vai johtuukohan se siitä, että lapsena kaikki asiat tuntuvat isommilta, hän aprikoi.
Riitta Jyrämö sekä Liisa ja Asko tulivat paikalle kauniin ilman houkuttelemina. Oli mukava tavata tuttuja kaiken tohinan keskellä.
