Urjalassa Honkolan lavalla esitettävä, Heini Junkkaalan kirjoittama ja Jenni Rupposen ohjaama Kymmenen tikkua laudalla -näytelmä on omistettu Taikayön teatterilaisten monivuotiselle ohjaajalle Heidi Vaarnalle.
– Näytelmä on omistettu ihmiselle, joka on tutustuttanut meistä monet teatterin maailmaan. Hän loi meille puitteet, joissa saatoimme ilmaista itseämme ja oppia samalla elämästä, ihmisyydestä ja rakkaudesta, kirjoittaa näytelmän ohjaaja käsiohjelmassa.
Taikayön teatterissa on aina pyritty tekemään näytelmiä, joissa on jokin sanoma.
Tämän kesäisessäkin sellainen on ja tämänkesäinen muistuttaa myös katsojia elämästä, ihmisyydestä ja rakkaudesta.
Heini Junkkaala sai Kymmenen tikkua laudalla -näytelmällään vuonna 2010 pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon.
Kymmenen tikkua laudalla kertoo kipeästä aiheesta kaunistelematta. Se kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun lapsi joutuu ilmanpuhdistajaksi aikuisten välillä ja siitä miten vanhempien riitely ja avioeron uhka vaikuttavat lapsiin.
Näytelmä on myös vauhdikas seikkailukertomus, johon sisältyy fantasiaa ja se on samalla mummolanmakuinen lastennäytelmä, jossa vinoon mennyttä arkea oikomaan tarvitaan koko perhe ja yksi mielikuvitusystävä.
Näytelmän Annan kesäloma mummolassa uhkaa mennä pahasti pieleen heti alkuunsa. Kun perhe on leikkimässä kymmentä tikkua laudalla, yksi isoisän puupölkystä vuolluista tikuista katoaa ‒ ja tikun myötä isoveli Tuukka. Anna on vakuuttunut siitä, että Tuukka on kadonnut leikkiin eikä pääse sieltä enää pois. Perhe-elämäkin on solmussa: äiti itkee ja murjottaa, isä vetäytyy vajaan askartelemaan puuvenettä, mummo puuhailee omiaan ja naapurissa asuva Kalle käy pelottelemassa.
Epätoivoiseen tilanteeseen ilmestyy salaperäinen Herra Parenteesi, joka lupaa selvittää puuttuvan tikun arvoituksen. Hän neuvoo, että tarinaa ei aloiteta keskeltä, vaan alusta ja tarinalla on oltava myös selkeä loppu. Hän antaa Annalle kaksi kirjainta, joiden ohjetta on noudatettava. P tarkoittaa: pidä tarina järjestyksessä ja H ettei saa hyppiä ikävien ja epämieluisien kohtien yli.
Ja kuten arvata saattaa, tällä tarinalla on onnellinen loppu. Toisin on monesti elävässä elämässä.
Annalla on lukemattomia kohtalotovereita. Lapsia, joille perheen yhteinen loma saattaa olla vanhempien riitojen ja ongelmien vuoksi todella raskasta aikaa. Herra Parenteesi on satuolento, oikeassa elämässä perheen ongelmat on ratkaistava itse.
Nuoret onnistuvat rooleissaan
Honkolan lavalla näyttelevä nuori näyttelijäseitsikko tekee hyvää työtä. Jokainen heistä on sisäistänyt roolinsa erinomaisesti.
Emilia Hakala on Annan roolissaan herkkä ja tilanteesta aidosti huolestunut, Venla Maijasen Tuukka puolestaan sopivan huoleton ja rento. Maria Keskisen eläytyminen omaan sivustakatsojan ja hylätyn vaimon osaansa on aidonoloista,
Suvi Vantanen on itsepäisen isän osassaan ehkä parempikin kuin joku mies olisi. Veera Vento on herttainen mummo, jonka puheessa on herkullisia makusteluja. On persiljata, perunata, porkkanata punajuurtata ja mummon kultakanasia. Tuomas Ojalan Herra Paranteesi on teennäinen ja hänen kuuluukin olla sellainen, hänhän on satuolento.
Lomalle tulleiden kaupunkilaisten melusta suivaantuneen Kalle-erakon roolia esittävä Raine Rönnholm on sopivan aggressiivinen, äreä ja raihnainen. Se, että Kalle uhkailee lapsia puukolla, on hieman vastenmielistä. Se ei kuitenkaan ole Rönnholmin eikä näytelmän ohjaajan, vaan kirjailijan aivoitus.
Kymmenen tikkua laudalla – näytelmää esitetään vielä kolmesti: keskiviikkona 31.7. ja perjantaina 2.8. kello 19. ja sunnuntaina 4.8. kello 15.
