Jos ihminen syntyy väärään aikaan ja pystyy silti tekemään taiteilijana merkittävän uran, niin eikö hän sittenkin syntynyt oikeaan aikaan.
Filosofian tohtori Harri Kalhan erinomainen teos keramiikkataiteilija, muotoilija Birger Kaipiaisesta on luettava, ennen kuin astuu tämän tuotannon retrospektiiviseen näyttelyyn taidemuseo Emmaan Espoossa. Kaipiaisesta tehty kirjakin on taideteos, niin kohteensa oloinen
Vuonna 1915 Porissa syntyneen Kaipiaisen kuumin työvaihe osuu Suomessa aikaan, jolloin Tapio Virkkala, Timo Sarpaneva ja monet muut – Alvar Aaltokin – selkeällä funktionalistisella muotokielellä maailmalle, ja Kaipainen seuraa tätä sivusta, keskittyen Arabian tehtaiden kuulussa 9. kerroksessa tekemään omiaan.
”Toisaalta hänestä tuskin olisi tullut sitä Birger Kaipiaista, jota nyt palautamme mieliin, jos hän olisi istunut paremmin ympäristöönsä. Outo lintu ei välittänyt sulautua joukkoon, hiihtää perässä, tai ”kadota tapettiin” – mitä taiteeseen tulee. Yksityiselämänsä osalta hän oli sitäkin diskreetimpi. Mutta taiteessaan hän salakuljetti mondeenin (suuren maailman tapainen, hienosto) maailman turmellusta Suomeen, tai ainakin ateljeehensa, ja sitä kautta koteihin ympäri Suomen ja maailman.”
Design löytyy Toijalasta
Vuonna 1930 Akaan Toijalaan perustettu Pihlgren&Ritolan tapettitehdas on aina ollut suomalaisen sisustusdesignin edelläkävijä, vaikka tehdas itse ei tekemisistään kovin paljon ääntä pidä. Alvar Aallon Päijänteelle suunnitteleman veneen nimi on Nemo propheta in partia – kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Ehkä tämä pätee Ritoloidenkin tapettitehtaasta puhuttaessa.
Kuitenkin maineikkaan tapettitehtaan tietävät ne, joiden se kuuluukin tietää. Nykytekniikka on myös tapettifriikeille oiva apu, googlettamalla saa internetistä tietokoneen ”valopöydälle” koko Pihgren@Ritolan nykytuotannon.
Tapettitehtaan nykyinen toimitusjohtaja Erkki Ritola on useaan kertaan sanonut, että kaikista huomattavistakaan taiteilijoista ei ole tapettien suunnittelijoiksi siinä kun pitää ajatella oma työ painettuina neliömetreiksi.
Silti tehtaan ”talliin” kuuluvat sellaiset nimet kuin Birger Kaipiainen, Erik Bruun, Ruut Bryk, Yki Nummi, Maria Wirkkala, Annikki ja Ilmari Tapiovaara. Vuonna 1958 järjestetty tapettien suunnittelun kutsukilpailu oli ilmeinen menestys. Edelleenkin tuotannossa olevat mallit ovat ajattomia. Ja ajatontahan hyvä desin ja taide on.
Kiurujen yössä
Birger Kaipiainen suunnittelee 1958 Pihlgren&Ritolalle Kiurujen yö –tapettimalliston. Osaa mallistosta tehtään vuosikymmenet, mutta tehdas ottaa 2013 takaisin tuotantoon suunnitelmista alkuperäisimmän. Emman näyttelyyn astutaan sisään Kiurujen yöstä.
Voi olla, että kokonaisen huoneen tapetoiminen Kiurujen yöllä on liikaa. Se ei ole rauhoittava tapetti, pikemminkin se on mykistävä tapetti. Kaikki on tässä sanottuna ja ihminen on valmis uneen.
”Uniikkituotannon ohella Kaipiaisen kädenjälki näkyy vain muutamissa teolliseen valmistukseen päätyneissä tuotteissa, kuten Paratiisi-astiastossa (1969). Kiurujen yö –tapetti on Tapettitehdas Pihlgen&Ritolan vuonna 1958 järjestämän kutsukilpailun satoa. Kiurujen yössä esiintyvä orvokkiaihe on nupullaan jo Kaipiaisen varhaisissa uniikkiteoksissa. Se toistui myöhemmin Montrealin maailmannäyttelyn Orvokkimeri-teoksessa sekä Paratiisi-astiastossa.”
Ekonomi Erkki Ritola taitaa olla enemmän taiteilija ja kaunosielu kuin bisnesmies. Vaikeuksista huolimatta tehdas on uhmannut aikaa ja ehkä talouden lakejakin. Syvästi sivistyneet Jaakko ja Erkki Ritola ovat ymmärtäneet ajan kierron. Kun ei kiirehditä, design keksii aina pyörän uudestaan. Tehtaalla painetaan tapettia edelleen maaväreillä 180 vuotta vanhalla rotaatiopainomenetelmällä suomalaiselle tapettipaperille. Jaakko ja Erkki Ritola tietävät, mitä ajaton design todella on.
”Minä vihaan yksitoikkoisuutta ja pelkistämistä. Ja ne, jotka pelkistävät, vihaavat minua.”
Kauneuden löytäjä
Kyösti Kakkonen on luonut omaisuutensa kauppiaana. Hän on muun muassa Tokmanni-tavarataloketjun omistaja. Kyösti Kakkosella on ollut myös jo kauan silmää nykytaiteelle. Hän on mesenaatti, mutta myös menneiden sukupolvien mestareiden kauneuden löytäjä. Emman näyttely on koottu pääasiassa hänen kokoelmastaan. Tuntematta Kakkosta yhtään, voi aavistaa, että kauppamies on tahtonut ympärilleen kauneutta, yksityiskohtia, joissa katseen lisäksi lepää myös mieli.
Ja Birger Kaipiaisen taide on rauhoittavaa, vaikka siinä erilaiset ornamentit vilisevätkin.
”Kaipiaisen taidehistoriallinen perusanti on siinä, miten suvereenisti hän vei keramiikkaa poispäin keramiikasta. On makuasia, näkeekö tämän siltana kuvataiteen ja käsityön välillä, vai onko keramiikan ”sisäisen” ilmaisuhorisontin laajenemisena.”
Yksinäisen miehen fantasioita
Birger Kaipiaisella oli laaja ystäväpiiri. Hän istuu iltaa muun muassa opiskelukaverinsa Armi Ratian kuulussa Bökarsissa. Siellä olivat muutkin, Ella Eronen, Kyllikki Forssell, Irma Urrila, Laila Pullinen – Urho Kekkonenkin. Ikuiseksi poikamieheksi ristitty mystikko Kaipanen yllättää seurapiirit menemällä naimisiin muotialalla työskentelevän Margit Halosen kanssa 1958. Avioliitto päättyy vaimon kuolemaan 1966.
Arabian leivissä miltei koko työuransa tehnyt Kaipiainen lähtee 1954 Ruotsiin Röstrandin posliinitehtaaseen. Ruotisin vilkkaassa seurapiirielämässä Kaipiainen tapaa kaikki – kaikki paitsi Greta Garbon.
Yksinäisyys on silti Birger Kaipiaiselle omin olomuoto. Hän on niin erilainen, että sellainen erottuu ja jää muilta sivuun. Kesät Karjalassa ovat muovanneet muotokieltä vahvemmin kuin ajan ismit. Birger Kaipiainen tunkeutuu mystiikkaan ja sieltä hän löytää piirrettäväkseen satuja. Seksiäkin Kaipiaisen työt tihkuvat.
”1940-luvun koristevadit, seinälaatat ja tarjoilupöydiksi tarkoitetut levyt korvautuvat 1950-luvun alussa harkkomaisilla reliefeillä ja vapaasti seisovilla veistosesineillä. 1960-luku on helmirakenteiden, vapaasti seisovien muotojen ja suurten seinäteosten aikaa. 1970-luvulla tapahtuu paluu vadin perusmuotoon, joskin aiempaa monumentaalisemmassa muodossa.”
Erilaisuudestaan huolimatta Birger Kaipiainen saavuttaa mustavalkoisessa Suomessa aseman. Tulee palkintoja, matkoja ulkomaisiin näyttelyihin ja tilaustöitä julkisiin tiloihin. Tampereen yliopiston aulaan 1960-luvun puolivälissä tehty Orvokki-reliefi koristaa nyt Tampereen valtuustosalia.
”Birger Kaipiainen oli omaksunut opiskeluvuosinaan vallitsevan ajatuksen koristelun alisteisuudesta, sen toissijaisuudesta muotoon nähden. Hän kuitenkin piti yhä tiukemmin kiinni molemmista: koristeesta (perinteikkyydestä, pinnan lumouksesta ja taiteesta (modernisuudesta, syvyyden mielikuvasta). Jostakin syystä modernismin kansainväliset visionäärit eivät nähneet mahdollisena sellaista taiteen ja muotoilun liittoa, joka toteutui Kaipiaisen töissä.”
Ajat muuttuvat. Tänään vuonna 1988 edesmennyt professori Birger Kaipiainen kelpaa jo maailmallekin.
Birger Kaipiaisen tuotannosta kertova Kuriton kaunosielu –näyttely on avoinna Espoon modernin taiteen museossa Emmassa 12. tammikuuta 2014 saakka. Museo on auki ti,to ja pe kello 11–18, ke kello 11–20 ja la,su kello 11–17.
Lähde: jutun sitaatit Harri Kalhan kirjasta Birger Kaipiainen. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.
Viimeisimmät kommentit