Viialan maa- ja kotitalousnaisten lettukestit Mäntymäen vanhainkodilla ilahduttivat talon väkeä viime keskiviikkona. Kolmisenkymmentä vanhainkodin asukasta nautti vieraiden tarjoilusta aurinkoisella pihamaalla. Lätynpaistajien mukaan ilo oli molemminpuolinen. Samalla yhdistysväki sai hyvän tilaisuuden tavata toisiaan ja tehdä yhdessä.
Maa- ja kotitalousnaisten lettukestit vanhainkodilla on jo perinne. Tarkkaa aloitusvuotta ei muista kukaan, mutta varovaisen arvion mukaan lettuja on syöty jo kymmenisen vuotta. Aiemmin maa- ja kotitalousnaiset kävivät kahvittamassa vanhainkodin väen, mutta henkilökunnan toiveesta kahvit vaihdettiin lättyihin.
Tällä kertaa taikinaan oli käytetty 10 litraa maitoa. Voilla paistetut lättyjen lisukkeeksi oli tarjolla mansikka- ja tyrnihilloa sekä kotitekoista omenahilloa ja mehua.
– Lettu maistuu hyvältä, totta kai, kiittelee Armi Lumme ja kertoo itsekin paistaneensa monet plätit lapsenlapsille.
– Usein toiveena oli, että kun olisi vohvelia tai plättiä.
Jalasjärveltä Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin oleva Lumme tuli Viialaan 20-vuotiaana työn perässä. Työuransa hän teki viilatehtaassa.
– Se oli hyvä työpaikka, hän toteaa.
Lapsuudenkesiä Jalasjärvellä varjosti sota-aika. Ikäviin lapsuusmuistoihin kuuluu myös kolmilapsisen perheen äidin kuolema, kun Armi oli noin kymmenvuotias.
– Kun miehet olivat sodassa, me teimme koko kylän työt, niin paljon kun kerittiin, ja oltiin auttamassa naapuria.
Uintimuistoja Karjalasta
Armi Lumpeen huonekaverin Rakel Halmeen lapsuuden kesämuistot vievät Karjalaan. Kotipitäjä oli Uuras, Viipurin ulkosatama. Lapset viihtyivät kesät meren rannalla.
– Kovasti me uitiin meressä, kun Uuras oli iso saari, jossa oli joka puolella vettä ympärillä. Uimaankin opin 4-vuotiaana, kun merivesi auttoi kannattelemaan.
Rakel Halme oli kymmenen, kun joutui lähtemään kotoa sotaa pakoon.
– Pian oli lähdettävä, koska Viipuria pommitettiin kauheasti ja Uurastakin ryhdyttiin pommittamaan.
Viialaan perhe tuli 40-luvun lopulla Ruotsinpyhtäältä.
Merellisiä muistoja Halmeella on myös työelämästä. Omien lasten vartuttua aikuisiksi, lähti hän 50-vuotiaana vajaaksi kymmeneksi vuodeksi töihin merelle. Ensimmäinen pesti oli Maarianhaminan ja Tukholman väliä kulkevassa matkustajalaivassa. Sen jälkeen hän siirtyi Finlandiaan Helsinki-Tukholma-reitille.
– Laivalla tein kaikenlaista. Olin lokkarina. Se on merimieskieltä ja tarkoittaa astioiden korjaamista pöydistä, hän selvittää.
Halme muistelee, että myös laivalla päästiin nauttimaan letuista.
– En tiedä, tarjottiinko niitä matkustajille, mutta henkilökunta ainakin sai. Meillä kun oli oma ruokailu messissä.
