Sano se heinäkuussa

Puhemieheksi Johannes Virolainen (kesk) antaa juhannuksen alla 1979 Suomen Kuvalehdelle haastattelun, jossa hän käy läpi hiljattain nimitetyn Mauno Koiviston (sd) hallituksen taustoja. Kokoomus jätettiin vaalivoitosta huolimatta oppositioon, mikä Virolaisen mielestä johtui ”yleisistä syistä”. Tuolloin Suomen ulkopolitiikkaa johti ja siitä jotakin lausui vain ja ainoastaan tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja tämä veti Virolaisen haastattelusta niin sanotusti herneet nenäänsä, vieläpä niin syvälle, että ne eivät sieltä koskaan enää löytyneet. Virolaisen haastattelusta nousi kohu, joka osittain jatkuu vieläkin.
Osansa kohun syntymiseen oli myös kesäaika. Toimituksissa oli tuolloin kesäisinkin hyvin raskas miehitys, mutta vähän tekemistä. Silloin vielä vähänkin itseään kunnioittavat lehdet pitivät linjoistaan kiinni ja uima-rantajutun sai tehdä kerran, bikini-juttua ei vielä ollenkaan. Jos tasavallan presidentti suuttuu puhemiehen haastattelusta, oli se ensimmäisen luokan uutinen (skuuppi), josta riitti pureskeltavaa moneksi päiväksi.
Toisin on nyt, kun presidentti on lähinnä representatiivinen figuuri (J.K. Paasikiven käsitys presidentin asemasta). Muutama viikko sitten nykyinen presidentti kamppasi sananvapauslausunnoistaan ministeri Heidi Hautalan (vihr), mutta ei siitä sen kummempaa mekkalaa noussut. Elämme tavattoman uutisköyhää aikaa, mutta oliko aihe liian vaikea toimittajille?
Kaupallinen televisiokanava on nostanut kesäisen Porin poliittisen keskustelun keskiöksi heinäkuussa. Siellä on puhuttu Ruotsin mallin mukaan monesta aiheesta, mutta ei vain ole keskustelu kuumentunut. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventauksen ehdotus tekemättömästä työstä maksamisen lopettamiseksi on kova ehdotus, mutta siitä jaksettiin keskustella viestimissä yksi iltapäivä. Eikö se todella kiinnosta, os lomarahat ja pekkaset viedään?
Toistaiseksi vain ministeri Päivi Räsänen (kd) on onnistunut tyhjentämään pajatson. Kun suomalainen ministeri puhuu kerrankin mitä ajattelee, ja kun hän puhuu uskonasioista, on rähinä valmis. Poliisiministeri sanoo raamatun menevän Suomen lain edelle. Joku toimittaja olisi voinut pohdiskella jo monta kertaa, mitä tekevät ylipäänsä kirkon asiat poliisiministerillä, mutta onneksi tästäkin nyt edes vähän peistä taitettiin. Kirkon asiat kuuluvat hallituksessa Räsäselle siksi, että muuten kristillisdemokraatteja ei olisi saatu hallitukseen kokoomuksen tilkkeeksi, joten katsokaa kokoomusta kun Räsänen puhuu ministerinä. Tiedotusvälineet pitävät huolen, että joka ikinen tässä maassa tietää tai luulee tietävänsä mitä Räsänen ajattelee, ja kansaa lähtee kirkosta. Ja kirkko on hiljaa, koska se ei osaa kriisiviestintää eikä oikein muutakaan viestintää. Päivi Räsänen puhuu omiaan, mutta jonkun pitäisi sanoa se selkeästi ääneenkin.
Heinäkuussa sanottu saa enemmän julkisuutta kuin muulloin. Nyt vain ei enää eletä muutamien sanomalehtien ja kahden radio- ja televisiokanavan varassa. Sosiaalisessa mediassa puhutaan paljon – paljon raaemminkin – mutta keskustelu ei auringonvaloon päivity, koska me kaikki emme vielä ole somessa.