Rahoitusta ja investointeja – tilastoja tuijottaen vai korvakuulolla?

Leinonen JaakkoAloitetaan rahoituksesta, koska ilman rahoitusta ei ole investointihankkeita, kuten rakennuksia tai koneita tai muuta tuotannollista toimintaa eikä synny uusia työpaikkoja. Korvakuulolla analysoiden monet väittävät, että yritysrahoitusta ei saa tai ehdot ovat kovat. Suomen pankin tilastoista voidaan nostaa esiin pari keskeistä asiaa. Lainakanta yrityksille on kasvanut toukokuusta 2012 toukokuuhun 2013 4,0 prosenttia. Lainakanta on toukokuussa 2013 on 64 925 miljoonaa euroa. Tämän lainakannan keskikorko on 1,9 prosenttia. Uusien yrityslainojen (pois lukien asuntoyhteisöjen lainat) keskikorko oli 2,03 prosenttia ja lainamarginaali oli toukokuussa1,78 prosenttia.  Uusia yrityslainoja nostettiin toukokuussa 2,1 miljardia euroa.

Investoinnit Suomeen ovat globaalin finanssikriisin seurauksena muuttuneet rajusti. ETLA:n julkaisussa Investoinnit Suomessa Kehitys ja kansainvälinen vertailu, keskusteluaiheita 30.1.2012 sivulla 2 tiivistelmässä todetaan: ”Finanssi- ja talouskriisin aikana koko talouden investointiaste on alentunut samaan tapaan kuin muissa kehittyneissä maissa, mutta Suomen investointikehitykseen liittyy muutamia erityispiirteitä. Kriisin aikana – vuosina 2008–2010 – teollisuuden kiinteät investoinnit alenivat Suomessa lähes 40 prosenttia eli tuntuvasti enemmän kuin EU-maissa keskimäärin.”

On selvää, että perinteiset investointivaltaiset alat ovat murroksessa.  Osittain perinteisten alojen korvaajiksi ovat nousemassa aineettomat investoinnit. Suomen pankin tilastojen mukaan Suomessa oli vuoden 2012 lopussa ulkomaista pääomaa sijoitettuna yhteensä noin 68 miljardia, josta lähde maanosat Eurooppa 66,4 miljardia, Pohjois-Amerikka 0,8 miljardia, Väli-Amerikka 0,5 miljardia ja Aasia 0,45 miljardia. Sijoitusvirta 2003–2012 on ollut negatiivinen kahtena vuonna, vuosina 2008 (- 781 milj.) ja 2012 (-1405 milj.). Muina vuosina investoinnit Suomeen ulkomailta ovat kasvaneet.  Vertailun vuoksi suorat ulkomaiset investoinnit Suomeen vuosina 2007 (9 097 milj.), 2006 (6 099 milj.), 2010 (5 556 milj.) ja 2011 (1 919 milj.).  Eli voidaan todeta, että tilastojen valossa Suorat ulkomaiset investoinnit ovat kasvaneet vuodesta 2003 (investointikanta 39 791 milj.) vuoteen 2012 (68 207 milj.).

Ongelma lieneekin Suomen kannalta Suomesta ulkomaille tehtävät sijoitukset, jotka ovat olleet viime vuosina 2010 (7, 7 miljardia), 2011 ja 2012 (3,5 miljardia). Ilmeinen ongelma on, että kotimaisia investointeja ei tehdä riittävästi.  Tilastokeskuksen tilastojen mukaan suomalaiset teollisuuden alat ovat investoineet 2006: 4,2 miljardia, 2007: 5,2 miljardia, 2008: 5 miljardia, 2009: 4,6 miljardia, 2010: 3,9 miljardia ja 2011: 4,1 miljardia euroa.

Tilastoista ei voi tällä hetkellä erottaa suomalaisen teollisuuden investointeja ulkomaille ja Suomeen. Teollisuuden investointihankkeiden tuotot vaihtelevat yleisesti 10–25 prosentin tasolla. Mainittakoon, että kotitalouksien talletuksia oli toukokuun 2013 lopussa 82 miljardia euroa ja niiden keskikorko oli 0,56 prosenttia. Samanaikaisesti maa kärsii kotimaisista investoinneista, joilla Suomi elää eli investoinneista teollisuuteen ja erityisesti vientiteollisuuteen. Nyt olisi aika löytää uusia kotimaisia sijoittajia maamme teollisuuteen, jolla saadaan maahan hyvinvointia. Herää kysymys miksi kotimainen teollisuus ei usko Suomeen, mutta ulkomaiset sijoittajat uskovat?

Jos mennään pelkällä korvakuulolla, voi syntyä helposti väärä kokonaiskuva tilanteesta. Tilastot osoittavat, että Suomessa saa tällä hetkellä yritysrahoitusta ja yrityslainojen korot ovat noin 2 prosenttia. Suomeen kohdistuvista suorista investoinneista vastaavat suurelta osin ulkomaiset toimijat. Suomalainen teollisuus investoi, mutta ilmeisen paljon ulkomaille.

 

Kirjoittaja on Sisu-hankkeen projekti-päällikkö

Ensi perjantaina sarjassa kirjoittaa valtuutettu Mari Peräkivi