Akaan mehiläiset ovat olleet ahkeria ja hoitaja on oikein palkittu. Hyönteiset tuppaavat täällä olevan ihmisiä ahkerampia. Onhan täällä vähän rakennushankkeita menossa ja Komatsu työntää juuri Mustanportintien vanhaa asfalttia irti. Kuntatasolla on tehty talouden tervehdyttämiseen tähtääviä ratkaisuja oikein työryhmän pohtimina. Aika rakkaita tahtovat vaan olla Vainolahdet ja monet muut demariporukoille ja vähän muillekin. Yksityisessä omistuksessa ne voisivat ehostettuina tuottaa jotakin. Akaan kaupungille niistä on vain menoa ja riesaa. Tuolla valtion päässä tuntuu olevan aika vaikeaa tuo yhteisymmärrys ja päättäminen.
Näkymän vuoksi Nahkialanjärven nurmikot ovat hyvin leikattuja, jolleivat kuulu taiteeseen. Vähän taas veti suuta virneeseen jotkut ideat. Tuli taas mieleen satu keisarin uusista vaatteista. Kun kuulisi idean taustat, olisi itsekin tietävämpi. Ei ollut sateessa muita katsojia eikä edes mehiläisiä. Esittelytapit eivät näy pysyvän paikallaan. Heinäsirkkaa ihailin, mutta elävän ääntä en enää kuule.
Isälläni oli parhaimmillaan yli 40 mehiläisyhdyskuntaa. Ne olivat samalla tavalla hajautettuina kuin täälläkin. Mustatukkainen äitini ja hänen vielä tummempi veljensä vaimo saivat otuksia aina tukkaansa. Toki ne pistivät käteen tai päähän, kun niitä hätisteli. Äitini oli joskus Lahden torilla mansikkakaupalla silmät umpeen muurattuina. Sitä sai selitellä mehiläisten pistoja asiakkaille. Kai joku uskoikin. Jotkut tulivat reumatismiaan parantelemaan ottamalla pistoksia lentoaukoilla.
Hunajaa oli meillä aina tarjolla. Sitä levitettiin pullan päälle ja hämmennettiin teehen. Aika äkkimakeaa se minusta oli, joten siinäkään mielessä minusta ei tullut oikein hunajan ystävää eikä mehiläishoitajaa. Pistoksia sain toki minäkin ainakin silloin, kun kennolevyjä otettiin pois linkoamista varten. Isällä mehiläiset olivat pääharrastus kymmenet vuodet. Vasta osittainen halvaus ja aivoinfarkti lopettivat työn. Niillä hunajarahoilla minut koulutettiin maisteriksi, joten kiitollinen saan olla noille lentäville. Joskus olin linkoamisessa mukana ja purkittamassa hunajaa. Ennen ne myytiin maitotonkissa tukkuun. Parveilua ei voinut täysin estää. Niitä parvia sitten etsittiin. Korkeista puista ne ammuttiin haulikolla alas. Oksa poikki vain ja toivomus perään, että siirtyvät matalammalle. Ehtoolla ne sitten kopisteltiin uuteen pesään.
Kuhnurien surmaa tuli seurattua ja minkä väristä siitepölyä kukin yksilö kantaa jaloissaan pesään. Hunajakasvit tulivat tutuiksi ja niiden kasvua edistettiin. Puutarhamme voi hyvin, kun pölyttäjät olivat lähellä. Aluksi meillä oli pieniä tummia pohjoismaisia mehiläisiä, jotka olivat ärhäköitä eivätkä savuunkaan oikein tokeentuneet. Kanta vaihtui säyseimpiin vaaleisiin italialaisiin. Joitain tauteja tahtoi hommaa häiritä ja joskus pani pakkanen pesän kylmäksi. Seurasin lentoratoja uimareissuilla ja partioretkillä. Kyllä ne hyödylliset itikat viiden kilometrin retkiä hyvin tekivät ja osasivat kotiinsa.
Paljon meillä olisi oppimista ahkerista mehiläisistä. Onhan meillä kotona aina hunajaa edelleenkin ja moneen ruokaan sitä käytetään, joskus minulta salaa. Hyörinää vaan Akaaseenkin. Onhan meillä nyt pinta-alaa ja väkeäkin. Voivat ne pinta-alat tästä lisääntyäkin ja pulmat siinä mukana.
Pauli Ihamäki
