Soittelin paikallislehden toimitukseen ja kyselin neuvoja pikkulintujen suojeluun haukalta. Sain Anni Tiuran vastauksena pitkän selostuksen luonnon kiertokulusta. Mutta, eihän se niin voi olla, vai voiko?
Omistan kolme pikku pyssyä, ajattelin käyttää nallipyssyä. Mökillä olen pelotellut variksia menestyksellisesti, kun ne ahdistelevat oravanpoikia. Silloin, kerran onnistuin.
Kai näille haukoillekin voi jotain, vai vaiko?
Kuuntelen öisin rallia, joka kiertää keskustaa aamutunneille, kuumalla on pakko pitää ikkunaa auki. Ihmettelen, eikö kukaan tee tälle mitään, vai eikö voi? Eikö edes pitäisi yrittää?
Ajelen usein mökilleni vanhalla autollani ja koetan valita hiljaisen ajan, koska yritän noudattaa nopeusrajoituksia. Ne on muuten ihan turhat, ei niitä kukaan muu noudata. Joku neuvoi painamaan nopeasti jarrua. Pitäisikö vain ajatella, että näin kuuluu olla.
Entä sitten nämä suuret, vahvat valtiot, jotka kilpaa tukevat taistelevia pikkuvaltioita. Onko sekin luonnon kiertokulkua?
Kun erästä hätäalueilla työskentelevää tohtoria haastateltiin kysyne, miten hän kestää kaiken sen tuhon, vastaus oli, että voi vain ajatella, miten paljon ihmisiä olisi ilman sotia. Voiko se olla niin?
Miten suhtaudumme porojen omistajiin, jotka vihaavat petoja ja käyttävät omia puolustuskeinojaan petoihin? Pitäisikö heidän vain uskoa luonnon kiertokulkuun?
Ummistammeko silmämme ja suljemme korvamme, eihän näin voi jatkua vai voiko?
On eri asia hyväksyä ja eri asia edes kysellä, onko olemassa joitain keinoja epäkohtiin.
Kaisu Saarelainen
