Soittoruokalan pöydällä lojuva iltapäivälehti paljastaa: isovanhemmat syöttävät lapsenlapsensa lihaviksi. On tehty oikein tutkimus, että näin on. Jos tätä rataa mennään, takana ovat lopullisesti ajat, jolloin mummolan herkkupöydät odottivat kullannuppuja.
Ja höpö höpö! Suomalaiset mummot ja papat ovat vielä sitä rotua, jotka ovat nähneet niin ankeita aikoja, että heille jos kelle on suotava lastenlasten hemmottelu. Siitä ei ole edes miespolvea kun tämä maa kävi sotaa ja pommitusten alla värjötteli kansa nälänhädän partaalla. Ruoan säännöstely loppui lopullisesti 1950-luvun puolivälissä, joten ei ihme, että mummot lähtivät herkuttelun tielle. Ja mitä se on se mummojen ja pappojen herkuttelu? Kunnollista kotiruokaa; lihapullia ja muusia, lettuja ja hilloa.
Akaassakin joka ainoassa rintamamiestalossa on viinimarja- ja omapuutarha sekä pieni naattimaa, jonka antimista valmistetaan pääasiassa ne mummojen herkut. Iltapäivälehti kysyi julkkismummoilta, kuinka he hellivät lapsenlapsiaan. Miksi ei koskaan kysytä tavallisilta puutarhamummoilta?
Satunnaiset vierailut mummolassa eivät lasta lihota, eivät, vaikka mummo ja pappa lapsenlapsia ravintoiloissakin käyttäisivät. Jos lapsi lihoo, pieleen tehdään aina kotona. Miten on kasvatettu, siten syödään. Sekin on tutkittu, että useimmilta nykyvanhemmilta puuttuu täysin ruoanlaittotaito. Kotiruoka on silloin pääasiassa eineksiä ja muuta valmista. Puolivalmis osataan ehkä paistaa valmiiksi, mutta ei valmistaa alusta asti sopivista raaka-aineista. Marttaliitto on huolissaan suomalaisten ruoanlaittotaidosta, se kun on kokonaan jotakin muuta kuin julkkiskokkien pyörittämää viihdettä.
Vanhemmat antavat lapsilleen mallin. Esimerkiksi ruisleipä vaihtuu vaaleaan leipään heti, jos äiti tai isä sen sallivat, sillä ruisleivän maku on karvas loppuun asti. Makuihin kasvetaan pikku hiljaa äidin ja isän neuvoessa. Totta kai välillä voi syödä valmisruokaa ja käydä ulkona syömässä pikaruokaa, mutta kasvavan lapsen pääasiallisin ruokapaikka on kodin keittiö. Ja perhe ei toimi kunnolla, jos siellä ei koskaan tuoksu itse valmistettu ruoka.
Ruoanlaitto ei ole vaikeaa. Tarvitaan vain keittokirjan lukutaitoa ja rohkeutta kokeiluun. Epäonnistuminen kuuluu ruoanlaittoon, samoin yllätyksellisyys. Ensimmäiset omat keitokset ja paistokset voivat näyttää perin kummallisilta, mutta maistua ihanilta. Yhtäkkiä kotikokki huomaa, että hänen ympärillään on perhe tyhjät lautaset käsissä. Lisää! Palkinto on ansaittu.
Kaikissa kodeissa ei tietenkään ole keittokirjaa. No joka ikinen itseään kunnioittava aviisi julkaisee silloin tällöin ruokavinkkejä valmistusohjeineen. Kirjastosta kirjoja löytyy, ilmaisia ohjeita saa myös ruokakaupoista. Mummojen ja pappojen hyvä lahja lapsilleen taas on kunnon keittokirja.
Kun kodin ruokatottumukset ovat vinossa, koulu on mahdottoman tehtävän edessä. Perusruoka ja asialliset erikoisuudet eivät maistu, vaan ruokavälitunnilla suunnataan lähikauppaan sokerijuoman ja patongin kimppuun. Kouluruoasta valitetaan kotona ja vanhemmat soittavat kimpaantuneina kouluun. Mistähän tässäkin ruokaympyrässä on kysymys; hyvä kysymys.
Annetaan mummojen pitää vispikermansa ja nautitaan niistä vierailuilla, mutta vain vierailuilla.
