Lempäälän Hakkarissa sai viime viikolla ensi-iltansa Jussi Kylätaskun käsikirjoituksesta sovitettu, riemukas kesäteatteriversio Mies, joka ei osannut sanoa ei. Milko Lehdon sovittaman näytelmän on ohjannut Anne Helminen.
Näytelmä kertoo Amerikoista kotiseudulleen Lempäälään palaavasta ujosta ja viattomasta papista, Aimosta, joka ryhtyy antamaan avioliittoneuvontaa. Aimo joutuu paitsi monella tavalla sotkeutumaan kyläläisten rakkauselämään, myös keskelle kunnassa suunniteltavia rakennusprojekteja puolesta ja vastaan adresseineen.
Kun neitseellisellä Aimolla ei juurikaan ole kokemusta avioliittoneuvonnasta, alkaa omassakin elämässä tapahtua enemmän kuin olisi tarpeen – varsinkin kun hän ei kerta kaikkiaan osaa sanoa ei.
Asiat alkavat karata Aimon käsistä ja hän saa naistenmiehen maineen. Mutta kuten kesänäytelmässä yleensä, tarina loppuu onnellisesti.
Näytelmässä on hulvatonta menoa ja sen näyttelijät ovat lähes kaikki sisäistäneet osansa mainiosti. Siinä ei yritetä yhtään liikaa, näyttelijät tekevät roolinsa hyvin. Tämä on harrastajateatteria ja tässä näytelmässä se saa näkyäkin, eikä rima ole liian korkealla täytettäväksi.
Näytelmän teksti ei maailmoja syleile, mutta siitä henkii humaani lämpö. Ihmiset kompastelevat ja tekevät erehdyksiä, mutta nousevat taas jaloilleen.
Pappia esittävä Jukka Saarela on näyttämöllä kuin kotonaan. Hän kasvaa alun ujosta papista monien uusien kokemusten kautta rajuksi ja rohkeaksi. Yksi herkullisimpia kohtauksia on, kun Aimo ja miehiin pettynyt ompelija Milla (Anne Nuotio) kahvitteluhetkellä saavat kuumat kahvit päälleen, voihkivat, riisuvat vaatteitaan ja rasvaavat palaneita paikkojaan.
Anne Nuotio replikoi muutaman kerran liian nopeasti ja selin katsomoon, niin että repliikeistä oli vaikea saada selvää. Sotilasmestaria esittävä, Viialan teatterissakin nähty Jari Mäkinen on toinen roolinsa todella loistavasti vievä. Hän on osassaan niin luonnollinen, että katsoja menee hänen persoonastaan samaan halpaan Aimon kanssa. Heidän yhteiset kohtauksensa, muun muassa saunaan meno, ovat vallan mainioita.
Eero Väätäinen on niin ikään persoonallinen liikemies Kakena, jolle ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Hänen roolissaan riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta hän tekee sen liioittelematta. Lauri Aholan rooli puutarhuri Viitasena tuntuu aluksi naiivilta, mutta on loppujen lopuksi hauska ja juuri Aholalle istuva.
Naisrooleissa Kaken Anna-vaimona nähdään Viialan teatterin konkari Sari Lahovuori, joka hänkään ei yhtään näyttele yli vaan tekee nautittavan roolin. Thaihieroja Maijan roolia esittävä Arja Liikanen onnistuu niin ikään upeasti kuten myös perjantain esityksessä Aunea, poliisia, esittänyt Jessica Leino.
Juopon maalari Renlundin osassa nähdään Jorma Nuotio ja hänen vaimonaan Krisse Hakanen. Muissa rooleissa olivat Rosina Salovaara, Oskar Berg ja Minna Lappi.
Näytelmä on rakennettu siten, että Reijo Lehtonen toimii sen kertojana ja esittelee kohtaukset. Mielenkiintoinen kokeilu. Aluksi tosin tuntui hieman kiusalliselta, kun kertojan ääni ja repliikit menivät osin päällekkäin.
Serenadi-kuorolaisina näytelmässä laulavat Marja Koskela, Heidi Roininen, Saija Mäntylä, Kirsti Asunta, Mervi Kurvi, Tiina Hiltunen ja Paula Kiiveri.
Serenadi-kuorolaisten laulun ei ole tarkoituskaan olla puhdasta ja sointuvaa. Kyseessä ei todellakaan ole enkelikuoro. Se olisi tähän näytelmään sopimaton, vaikka papin vauhdissa ollaankin. Muun muassa Dirlandaa, Tummat silmät, ruskea tukka ja Aikuinen nainen istuvat kohtauksiin sopivasti tällaisina.
Myös näyttämölle rakennettu rivitaloratkaisu toimi.
Esitykset jatkuvat tiistaina 2.7., keskiviikkona 3.7., perjantaina 5.7, sunnuntaina 7.7., perjantaina 12.7., sunnuntaina 14.7., tiiistaina 16.7. keskiviikkona 17.7., torstaina 18.7., lauantaina 20.7. ja sunnuntaina 21.7. Arkisin esitys alkaa kello 19. lauantaina ja sunnuntaina kello 17.
