Kautta kiven ja kannon

Perjantain Akaan Seutu (28.6.) otsikoi näyttävästi, miten kaupungin talouden tasapainottamisryhmä on kääntänyt kaikki kivet säästöjen löytämiseksi.

Aivan aluksi haluaisin kiittää työryhmää työstään. Se on ollut eittämättä raskas tisuuri.

Suorituksen arvoa neljän miljoonan euron säästösumman kasaamisessa suuresti loiventaa se tosiasia, että enin osa tuosta summasta koostuu veronkorotuksesta ja henkilöstön lomauttamisesta. Tähän ei tarvita komiteoita, vaan rohkeita virkamiesesityksiä ja linjakkaita päätöksiä.

Toinen hämmentävä kokonaisuus on myyntilistalle esitetyt kiinteistöt. Akaan Toijalaan nousi aikanaan ns. Elematicin halli. Se on rakentamisestaan lähtien tuonut tuloa kaupungille. Sen suojissa toimii menestyvä yritys, joka parasta aikaakin tekee merkittävää tulosta ulkomaan toiminnoissaan.

Hallin puolesta aikanaan päättäneenä koen, että akaalaisten kannattaisi tuntea syvää myötäylpeyttä tuon yrityksen toiminnasta omistamissamme tiloissa. Kaiken aikaa kaupungille tulee vuokratuloa ja vähintään välillistä imagohyötyä.

Ilmaisu kaikkien kivien kääntämisestä osuu harhaan siinäkin, että myyntilistalle on kyllä keksitty aikansa eläneitä ja kunnoltaan kyseenalaisia rakennuksia. On viisautta yrittää päästä niistä eroon. Kulut vähenevät. Valtavaa tulovirtaa niistä tuskin kannattaa odottaa.

Liian suuriksi käännettäviksi kiviksi ovat osoittautuneet Vainionlahti, Nyppy, Kekkä, Kangassaari ja Arajärvi. Miksi? Missä näistä kiinteistöistä hoidetaan kaupungin lakisääteisiä peruspalveluita? Ei kaiketi missään.

Akaassa on monta hyvää uimarantaa. Keskitetään kunnalliset uimarannat Luttusiin ja Tipuriin. Laitetaan koko Sataman alue Kekät ja Kangassaaret mukaan lukien myyntiin ehdolla, että ostaja sitoutuu seuraaviksi 20 vuodeksi vastaamaan julkisen uimarannan säilymisestä ja toimivuudesta alueella. Optioksi määritetään 10 vuotta.

Yritystoimija tähän helposti pystyisi. Sijainti on etu. Tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja panoksia.

Itse en usko venäläissijoittajien kylpylähankkeisiin Akaan Toijalan Satamaan. Kas kun niitä pyllynliotuspaikkoja on joka niemessä notkossa ja saarelmassa: Eden; Lapinniemi, Aulanko, Vesihelmi… mahtaako lisää mahtua?

Tilanteen raju kiristyminen ja edessä olevat uudistukset vaativat yksituumaisuutta johdolta ja luottamushenkilöjohdolta. Se on ketterää strategiaa se.

 

Timo Rajala