Kaisla Saarelainen oli huolissaan siitä, että haukka ahdistelee pikkulintuja Ylpöntiellä, ja oli pohtinut, voisiko pikkulintuja jotenkin suojella haukalta. Vastaus on yksinkertaisesti, että ei voi eikä edes pidä suojella. Pikkulinnut ovat varpushaukan ruokaa. Jos haukka jää metsästelemään tietylle alueella, pikkulinnut todennäköisesti siirtyvät muualle. Kun saalis näin vähenee, haukka lähtee ennen pitkää muille metsästysmaille, ja pikkulinnut palailevat takaisin.
Luonto ei ole mikään paratiisi, vaan normaalisti toimiessaan se on usein armoton ja raaka. Varpushaukat syövät pikkulintuja; talvisin ne metsästävät usein lintujen ruokintapaikoilla. Kanahaukat nappaavat suurempia lintuja, jopa kissoja, jäniksiä ja oravia ym. Lokit sieppaavat erityisesti maassa pesivien lintujen kuten töyhtöhyypän poikasia ruuaksi itselleen ja jälkeläisilleen.
Varikset syövät räkättirastaitten, lokkien ynnä muiden munia ja poikasia jne. Tämä ekologinen systeemi nyt kerta kaikkiaan on rakentunut niin, että toiset eläinlajit ovat toisten ruokaa, vaikka se usein pahalta tuntuukin. Eri lajit pysyvät tasapainossa, kun eläimet syövät toisiaan.
Jos jokin laji runsastuu liikaa, ravintotilanne heikkenee, eläinten kunto huononee ja ennen pitkää jokin sairaus harventaa lajia. Vain me ihmiset, suuret kissapedot, kotkat, haukat, sudet karhut ja hait muutamia mainitakseni keikumme ruokaketjun huipulla olematta varsinaisesti kenenkään ruokaa. Nuo muut ovat päätyneet sinne ruumiillisten ominaisuuksiensa vuoksi, me ihmiset lähinnä älymme ansiosta. Tosin olisi luonnon kannalta parempi, että meillä olisi älyä suunnilleen sen verran kuin kivikauden ihmisillä, jolloin emme pystyisi tuhoamaan muita lajeja ihan niin helposti kuin se nykyisin käy.
Mutta voihan se olla, että luonto vielä laittaa tämän ihmislajinkin järjestykseen.
Anni Tiura
