Tieto, informaatio ja viestintä ovat käsitteitä, joista joskus Clasun äidinkielen lehtori teetti meille lukiolaisille esseekysymyksiä. Muistan silloin ihmetelleeni ja pohtineeni, teini-iän mukanaan tuomalla hartaudella, tiedon ja informaation eroa. Se oli sitä aikaa, kun meitä tulevaisuuden toivoja kasvatettiin ulos painetun tekstin ja uutisoinnin ehdottomasta totuudesta. Melkoinen järkytyshän se oli, kun piti kyseenalaistaa Arvi Lindin uutissanoma tai Olkinuoran luotsaaman Aamulehden kirjoitukset. Pakon edessä sitä harjoiteltiin.
Meitä Clasun kasvatteja heräteltiin myös siihen, että voidakseen olla jotain mieltä, täytyy aiheesta tietää. Tovin tuota sulateltuamme saimme tarkennukseksi, että kyse oli argumentoinnista. Ja juuri ennen ylioppilaskirjoituksia saimme viimeisen ohjeen: vain olemalla jotain mieltä, ottamalla selvää ja argumentoiden, voit vaikuttaa niihin asioihin, joista olet jotain mieltä. Just.
Edellä kuvattu ohjenuorana me sitten lähdimme valloittamaan maailmaa. Osa ymmärsi opiskella, (osa opiskelee edelleen), hankkia tietoa ja harrastaa sitä kriittistä ajattelua. Osa pärjäsi edellä mainittuja paremmin suuressa maailmassa, opittuaan nopeasti, että jatkuva kriittisyys ja ajattelu luo kiviseiniä eteen.
Päätöksenteossa oppimani on nostattanut koko joukon isoja ja pieniä kiviseiniä. Ei suinkaan siksi, etteikö argumentointia suvaittaisi. Päinvastoin. Vaan siksi, että argumentointiin ja päätöksentekoon tarvittavaa tietoa on käsittämättömän vaikea saada. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa viranhaltijat ja päätöksentekijät leikkivät sitä lapsuusajan leikkiä ”juoru”, joka muuten nykyään kulkee nimellä ”rikkinäinen puhelin”. Leikissä lähetetään viesti kuiskaamalla usean leikkijän läpi ja naurut on taattu, kun huomataan kuinka paljon viesti on muuttunut matkalla. Kaikki eivät tyydy ”rikkinäisen puhelimen” viestiin vaan haastattelevat mahdollisia tiedonlähteitä lisäkysymyksillä. Vastausten penääminen on välillä kuin repisi hohtimilla hampaita irti. Onneksi joiltakin irtoaa toista helpommalla. Toiset vetävät suunsa viivaksi todeten, että ovat saaneet ohjeeksi olla kommentoimatta.
Mutta nyt onkin kyse kaupungin, siis sinun ja minun, asioista. Tässä leikissä ei ihan joka kerta tohdi nauraa.
Jotta voi vaikuttaa, on tiedon kuljettava muutoinkin kuin leikin lailla. Välityttävä ihan jokaiselle kuntalaiselle. Jos kunnallisveronmaksaja saa tiedon esityslistojen ja pöytäkirjojen muodossa, ei siinä vaikuttamisen mahdollisuutta ole muutoin, kuin neljän vuoden välein. Huonosti toimivan tiedottamisen sijaan on keskityttävä viestintään, johon kuuluu vuorovaikutteisuus. Kuin tilauksesta, on Akaan kaupungin viestintäohje juuri päivitetty. Käy lukemassa se kaupungin nettisivuilta.
Paikallislehti on merkittävässä asemassa viestin välittäjänä ja päätöksenteossa esiin tulleiden argumenttien esittelijänä. Se vaatii vain rohkeutta uskoa siihen, että journalismi toteutuu. Loistavaa olisi, jos saisimme paikallislehden olennaiseksi osaksi kaupungin viestintää. Aivan huippua olisi, jos Sinä, osallistuisit.
Aurinkoista mittumaaria!