Naiset käyvät tukkanuottasille, kynttilä kaatuu ja Vainionlahden kartano palaa poroksi. Hiiltyneiden raunioiden keskeltä esiin nousee vain tyhjilleen jäänyt homeinen kyläkoulu, jota ei koskaan myyty eikä enää koskaan käytetty. Koulun opettajat ottivat ja lähtivät Lempäälään. Veripisarat tipahtelevat Viialan torin asvalttiin ja kartanonherra Theodor huutelee vielä henkitoreissaan: Myydään, myydään…
Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyi akaalaisten valtuutettujen tarina Piika ja kartanonherra Viialan torilla lauantaina järjestetyllä Kesäkatu -13 festivaalilla.
Heli Piirainen (vihr), Saija Roininen (sd), Susanna Saxberg-Tesmala (kok) ja Tuomo Smått (kok) pistivät itsensä likoon koko rahalla ja ottivat haltuunsa perinteisen teatterin tyylilajin, Commedia dell´arten. Tätä 1500-luvulla Italiassa syntynyttä improvisaatioteatteria on alun perinkin esitetty turuilla ja toreilla naamioiden takaa suoraan yleisölle puhuen.
Ohjaaja Tanja Eloranta kehuu ryhmänsä omaksuneen realistisesta todellisuudesta ammentavan ja liioittelevan tyylilajin helposti, vaikka kiireisten ihmisten kanssa harjoitusaikataulun tekeminen oli erittäin haastavaa.
– Ei minulla ole ollut vielä ohjattavana näin reipasta ryhmää, sillä he muistivat melko nopeasti hyvin paljon tekstiä. Kyllä heistä huomaa, että he joutuvat jo työssään kiinnittämään huomiota presentaatioon, Eloranta kiittelee.
Susanna Saxberg-Tesmala nauraa esityksen perustuneen paljolti tajunnanvirralle ja ihan todelliselle improvisaatiolle.
– Yhdessä hassutteleminen olisi tehnyt niin hyvää monelle muullekin valtuutetulle, joita haastettiin aluksi mukaan. Hassuttelun kautta kun syntyy luottamus toiseen ihmiseen, ja siten pystymme toimimaan paremmin yhdessä, Saxberg-Tesmala kiteyttää.
Koska valtuutettuja ei ollut enempää tyrkyllä, sivuosat jaettiin lapsille Helmi ja Onni Saxberg-Tesmalalle sekä Saga Småttille.
Valtuutettujen esityksen lisäksi nostetta torin tunnelmaan toivat beatboxauksen nuoret taiturit Gibba&Keskipetäjä, jotka saivat yleisönkin innostumaan sylkeä erittävien biittien tuottamisesta.
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa
Kahden akaalaisen perheen, Riina ja Helmi Helinin sekä Minna, Manria ja Artturi Poluksen Piknik-performanssi otti sekin torin haltuunsa sekä tilankäytöllisesti että tulkinnallisesti. Vain kolmen harjoituskerran tuloksena syntyi esitys, joka pohti ketjuuntumista, dominoefektiä sekä niiden vaikutusta yhteisöllisyyden kokemukseen.
– Olen ohjannut monenlaisia ryhmiä, mutta perheiden ohjaaminen oli minulle uutta. Ryhmäprosessi eteni kyllä saumattomassa yhteisymmärryksessä, ohjaaja, esitys- ja tanssitaiteilija Liisan Jaakonaho kiittelee.
Pärekoreista löytyneiden tavaroiden maanisella tutkimisella, pyörittelyllä ja vaihtamisella alkanut Piknik päätyi askel askeleelta – kertakäyttölautasten päällä taiten – kohti yhteistä harmonista eväsretkeä. Yhteisöllisyyttä korostettiin looppaamalla Putte-possun nimipäivät -kappaleen kertosäettä, ensin hiljaa ja lopulta yhdessä megafoniin laulaen.
Vaikka megafoni valjastettiin esitysten välillä myös katsojien houkuttelemiseen torille, sai Kesäkatu -13 festivaali laskea yleisökseen varsin harvalukuisen joukon.
