Vuonna 2009 viialalainen JannePatrikainen aloitti haaveensa toteuttamisen. Mies varasi seuraavan vuoden elokuulle Pohjois-Norjan rannikolta mökin ja veneen ja houkutteli kaksi kaveria mukaan. Kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta kalapaikat olivatkin lähempänä Tromssaa kuin Strömsötä.
– Eka reissu oli vähän harjoittelua, kun ei tiedetty mistään mitään. Vain yhtenä päivänä päästiin kalaan, koska tuuli oli niin kova. Siitä jäi kuitenkin sen verran kova kipinä, että heti varattiin uusi reissu, Patrikainen kertoo.
Touko–kesäkuun vaihteessa 2011 Team Halibut Finland eli THB suuntasi suomalaisen ja norjalaisen miehen pyörittämälle Camp Crazy-Codille Arnöyan saarelle Jäämeren rannalle. Kalassa käytiin joka päivä vähintään kahdeksan tuntia, välillä myös yöttömän yön auringon paistaessa. Silloin veneeseen nousi myös ensimmäinen ruijanpallas, englanniksi halibut.
Myös viime vuonna juhannuksen jälkeen THB:n kohteena oli Arnöya, ja tänään, 14. kesäkuuta aamuvarhaisella, autot starttasivat samaan suuntaan. Porukan koko on kasvanut kuuteen henkeen, joten ensimmäistä kertaa ollaan liikkeellä kahdella autolla ja kalassa kahdella veneellä. Mukana ovat Janne Patrikaisen lisäksi Matti Virtanen, Jorma Virtanen, Janne Polakovski, Martti Patrikainen ja Jani Mikkonen, joista Jorma Virtanen ja Janne Polakovski ovat ensikertalaisia. Aiemmin perille on ajettu samoilla silmillä, mutta nyt yksi yö vietetään Kilpisjärvellä, jotta perillä ollaan heti hereillä ja merellä.
Kirkkaudesta nousee monenmoista eväkästä
Team Halibut Finlandin päätavoitteena on tänäkin vuonna mahdollisimman suuri ruijanpallas. Tähän saakka veneeseen on noussut kaksi noin 13 kilon kalaa, mutta puheissa ja unelmissa miesten vapakädet väsyttävät satakiloista mörköä.
– Ruijanpallas on mystinen kala. Suurin minkä me olemme nähneet, oli 40-kiloinen. Ja pallasta ei saada, se otetaan, THB:n miehet kertovat.
He pyytävät pallasta noin 30 metrin syvyydestä.
– Pohjassa se väijyy, ja sieltä se lähtee jigin tai vaapun perään ja iskee jos iskee, kertoo Matti Virtanen.
Kaloja väsytettäessä sekä lajin että sen liikkeet näkee aikaisin, sillä Jäämeren kirkkaudessa pohja näkyy vielä kymmenessäkin metrissä. Paltaan lisäksi THB:n veneeseen on noussut muun muassa kissakalaa, turskaa, keilaa, molvaa ja jopa silli. Kaikkea on paistettu ja maistettu.
– Kuuden kilon kissakala pantiin pannuun ja syötiin porukalla. Se oli yllättävän hyvää, vaikka kala on niinkin ruma, kehuu Martti Patrikainen.
Usein kalat päästetään kuvauksen jälkeen takaisin, sillä määräänsä enempää ei miesporukkakaan jaksa syödä, ja Suomen puolelle kalaa saa tuoda 15 kiloa per henkilö.
Vielä tavoittamattomista lajeista puna-ahventa voisi löytyä sadan metrin syvyydestä, ja se on miesten tietämän mukaan kova taistelemaan. Toisin kuin turska.
– Turska on laiskempi, se potkaisee vain pari kertaa. Vähän kuin kuha. Mutta merikrotti olisi kyllä myös kova, Matti Virtanen pohtii.
Mahtavat maisemat ja vaihteleva sää
Vaikka isot ruijanpaltaat kiiltävät silmissä kuukausikaupalla, nauttivat Team Halibut Finlandin jäsenet Norjan-reissuista täysipainoisen monipuolisesti. Jo automatkassa on oma hohtonsa, ja perillä odottavat mahtavat maisemat.
– Luonto on yksi, mikä houkuttelee sinne. Merikotkat hakevat meiltäkin kalaa veneen vierestä ja vievät vuorille, kertovat Janne Patrikainen ja Janne Polakovski.
Luontoa täytyy myös kunnioittaa ja toimia sen ehdoilla.
– Turvallisuus ennen kaikkea. Me tarkkailemme säätietoja tosi tarkkaan, ja ennusteet ovatkin siellä erinomaisia. Tuuli muuttuu aina juuri silloin, kun on ennustettu, Martti Patrikainen sanoo.
Vaatteistakaan homma ei saa olla kiinni, joten jalkaan vedetään joustavat goretex-vaelluskengät ja päälle sateenkestävät vaatteet ja paukkuliivit tai pelastautumispuku.
Reissun siihen asti suurimman vonkaleen nostanut pitää aina päässään isoimman kalan hattua, jonka miehet toivovat tälläkin kertaa vaihtavan omistajaa monta kertaa. Sitä Suurta varten matkassa on myös juhlaputeli.
– Ensimmäisestä reissusta asti on kulkenut mukana pullo 10-vuotiasta single maltia erikoisetiketillä. Tämänhetkinen sääntö on, että jos joku rikkoo 25 kilon rajan, silloin se avataan yhdessä, Janne Patrikainen kertoo ja Martti jatkaa.
– Ihme, että se on ehjä.
– Tai täynnä, Janne kuittaa.
