Kirjoitan juttua paperilehteen. Nepä ovat tässä parin vuoden aikana muuttuneet. Hesarikin on semmoinen pikkuinen, helposti pienessä tilassa käsiteltävä, mutta muuten aika outo kapistus. Kovasti ovat lehdet menettäneet tilaajiaan ja ilmoittajiaan ajan taloudellisesti vaikeuduttua ja netin yleistyessä. Nuoriso lukee erikokoisilta ruuduilta jos niistäkään. Monista lehdistä on vain nettiversio jäljellä. Eipä jää arkistoivaa paperia, muttei jää kuin hataria muistikuvia. Aika haavoittuvia ovat nuo tiedostot. Jos joku paha katastrofi sattuu, ovat meidän tietojärjestelmämme kaadettavissa. Vakoillaanko meidän facebookeja ja googlettamisiamme? Valvooko meitä isoveli kuin klassikkokirjassa? Meidän energia- ja vesihuoltomme ovat haavoittuvia. Ruotsin voi kuulemma sotilasmahti valloittaa parissa viikossa. Näin se maailma muuttuu Eskoseni.
Tässä on seurattu vierestä Toijalan kesätapahtumia. Eivät nekään samalla formaatilla ikuisesti vedä väkeä. Keskikaljan varaan aika paljon rakennetaan parin päivän rupeamaa varten. Vähän se huvittaa. Kai se vetää vankkoja pallottelijoita ja markkinaväkeä. Aika vähän minusta tuota rihkamaa ostettiin, kun parin kerran verran paikalla pyörähdin. Kovasti oli lastenvaunuja liikkeellä. Miehenpuolet olivat usein tatuoinneilla koristeltuja, joskus heidän vähän kauniimmat kumppaninsakin.
Painohan meillä kaikilla näyttää olevan kasvussa. Ennen vain vankilakundit ja merimiehet olivat koristelleet itsensä. Nyt on joka toisella nuorella pikantti koristus tai koko kroppa täynnään värikuvia. Entäpä sitten kun rakas vaihtuu tai tulee iho-ongelmia? Eivät ne tatueeraukset ihan joka hommaan anna lisää uskottavuutta. Miten lie värien lääketieteellinen vaikutus? No joka tapauksessa telkkaristakin pääsee niitä studioita katsomaan. Onhan niitä tattoopaikkoja melkein joka kylässä.
Koira on ihmisen paras ystävä. Se lienee usein helpompi kaveri kuin avio- tai muu puoliso. Sitä saa paijata. Ennen koira oli vain vahtina tai metsästystarkoitukseen. Mukulat tietysti niitä elikoita halusivat, joten kokemusta on vanhoilta vuosikymmeniltä. Ennen maksettiin koiraveroa. Syövät muuten isot hurtat rutkasti ja karvoja piisaa huushollissa. Aika rahanreikiä ovat nuo elikotkin.
Ennen lapset kunnioittivat vanhoja ihmisiä. Nyt meitä on jo miljoona, etteivät nuo aikuisen näköiset lapsukaiset enää siihen ehdi. Kiusaavat opettajiaan ja imitoivat vanhuksia huvikseen. Ei kuulu enää tervehtiä eikä olla kohtelias. Mukalat tietävät, ettei heihin saa kajota edesvastuun uhalla. Voipa sitä syntyä yhteentörmäyksiä, kun pinna palaa. Kai ne opettajat saavat jotain apuneuvoja kurinpitoon. Siihenkin on joskus hyvä tottua ihmiselon aikana.
Kesästä on saatu jo nauttia, vaikkei ole kesäkuu vielä pitkälläkään tätä naputellessa. Toijalan tori on vähän vilkastunut ja uusia perunoita on jo saanut. Taitaa pysyä se Urjalan tori vaan vilkkaampana. Voihan sekin olla joskus Akaan Urjalan tori. Kohta se kuntalaki näyttää, mitä selvityksiä pitää tekemän. Sitä ollaan kuulemma liian pieni kaupunkipaha yksin.
Kirjoittaja on entinen Akaan kaupunginjohtaja, nykyinen eläkeläinen.
