Marimekko on ehkä Suomen tunnetuin brändi. Marimekko tunnetaan myös maailmalla yhtä lailla kuin Keke Rosberg, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönenkin. Niin ja tietysti Matti Nykänen. Marimekon brändiä on rakennettu huolellisesti 1940-luvun lopulta alkaen. Tähän työhön osallistuivat aikanaan myös akaalaiset Elise ja Pentti Mäkipää.
Marimekko on Armi Ratian luomus, jonka Kirsti Paakkanen kohensi. Mika Ihamuotila on vain lisännyt vauhtia. Välillä on menty eteenpäin kulturellisti hömpötellen, välillä rönsyjä karsien ja oleelliseen keskittyen. Brändiä on aina vaalittu huolellisesti, vaikka joskus onkin tuntunut siltä, että yhtiössä on luotettu enemmän tunnelmaan kuin todellisuuteen.
Marimekolle ei todellakaan ole se ja sama, että sen taiteilijan Kristina Isolan 2007 suunnittelema kangas paljastuu ukrainalaisen kansantaiteilijan Maria Primatšenkon jo ajat sitten tehdyn teoksen kopioksi. Yhtiö on kommentoinut asiaa poikkeuksellisen voimakkaasti ja Isolakin on myöntänyt virheensä. Saa nähdä mitä vielä tapahtuu ja mitä plagiointi vaikuttaa Marimekon tuotteiden myynti. Erittäin ilkeä tapaus on yhtiölle myös siksi, että se on koko olemassa olonsa ajan taistellut kopiota vastaan.
Brändin luominen on suunnitelmallista ja pitkäpiimäistäkin työtä. Tässä työssä on usein mukana myös onnea – ja epäonneakin. Se, että Yhdysvaltain ehkä merkittävimmän presidentin JohnF. Kennedyn puoliso Jacqueline pukeutui 1960-luvulla Marimekon kesämekkoon, nosti tuotteiden myynnin Yhdysvalloissa pilviin. Brändin luominen on toistoa, toistoa ja toistoa. Ja kun toistaminen on puuduttavimmillaan, alkaa brändi muodostua.
Akaa rakentaa itsestään hunajakaupunkia. Idea on mainio. Kaupunki, jossa on mehiläistarhoja ei voi olla muuta kuin puutarhakaupunki. Jos tässä aiotaan edetä brändiksi asti, on lopetettava vastakarvaan silittäminen ja ruvettava töihin. Toistoa, toistoa ja toistoa, joka ikiseltä kaupunkilaiselta. Hunajasta on täällä pauhattava joka paikassa niin paljon, että se alkaa maistua jo suolalta.
Akaan brändin rakentaminen on paljon muutakin. Se on paljon pieniä asioita, joista syntyy uskottava kokonaisuus. Puutarhakaupunki, niinpä? Valtuutettu Jaakko Leinosen (kok) johdolla lähti valtuustosta Akaan hallintoon aloite, jossa toivottiin liikennemerkkejä suoriksi ja Akaa-tunnuksia muuallekin kuin kaupungin rajoille. Kaupunginhallitus pisti aloitteen valmisteluun. Yhtä hyvin se olisi voinut päättää, että liikennemerkit ja muut vinossa olevat asiat on välittömästi oikaistava. Ei näin yksinkertainen asia vaadi valmistelua, mies ja rautakanki liikkeelle vain. Aloittaa voi vaikka kaupungintalon ympäriltä oikaisemalla liikennemerkit ja lämpötolpat sekä kiinnittämällä rotvallit takaisin asfalttiin.
Akaa on Kylmäkosken, Viialan ja Toijalan muodostama kokonaisuus. Näitä historiallisia kylien nimiä ei ole syytä hävittää mihinkään. Pikemminkin niitä on syytä vahvistaa Akaan brändin ohella. Vasta sitten Akaa on uskottava, kun se ei kilpaile ja aiheuta mielipahaa Kylmäkoskella, Viialassa ja Toijalassa asuville. Oikea brändi ei astu päälle, vaan kutsuu luo. Kylien kotiseutuseurat rakentavat oikein ohjaten myös Akaan brändiä. Kinnarin kotimuseo on olennainen osa puutarhakaupunkia.
