Suomen historiasta on moneksi tarinaksi. Jo pelkästään itsenäisen Suomen historia on niin moninainen ja onnekkaita sattumuksia täynnä, että voidaan perustellusti kysyä sitäkin, miten ihmeessä olemme edelleen tässä. Suomella on ollut hyvää tuuria ja oivaltavia johtajia, ja kansakin on ymmärtänyt hädän hetkellä yhdistää voimansa äärimmilleen. Suomen on sanottu myös pärjäävän parhaiten hädän hetkellä. Tämä on eripurainen kanssa, mutta annas olla kun joku toinen tulee sen rajoillemme sanomaan.
Toijalan Nuorisoseuran Sommelo-kuoron Aikamatka Akaasta on vahvaa musiikkiteatteria. Kuoron uusi johtaja Juha Holma ja teatteriohjaaja Kimmo Virtanen ovat johdatelleet kuoron valtaisaan iskuun, jossa ei meinata vaan mennään. Arvo Ylppöä esittävä Sanna Maïche ja teini-ikäistä näyttelevä Juha Stén vievät katsojat Suomen historiaan tavalla, joka koskettaa. Kuvitteellinen Toijalan rautatieasema muuttuu Suomen historian näyttämöksi, jossa kuoro on historian tekijä vahvoilla lauluillaan ja minimaalisella, mutta hyvin mukaansa tempaavalla koreografiallaan. Laululla on tässä esityksessä vahva rooli ja Sommelo soi. Kuoro on tavattoman hyvin johtajansa näpeissä – silloin tehdään kun sanotaan, vahvasti tai viipyilevästi.
Vajaaseen tuntiin on mahdutettu pakahduttava annos onnekkaan tasavallan taivalta. Vuoden 1918 tapahtumat, talvi- ja jatkosota, nuoruus, nykyhetki, tulevaisuus. Onnistuneet kappalevalinnat saavat kuulijan välillä muistelemaan nuoruuttaan, välillä liikutuksen partaalle. Mannerheimin viimeinen päiväkäsky pitäisi painaa ja levittää jokaiseen kotiin. Levyttää päiväkäsky ainakin pitäisi.
Esitys on ajoittain niin hektinen, että kohtausta ei ehdi miettiä loppuun, kun jo syöksytään uuteen. Ja tässä on myös esityksen vahvuus, kuunnellaan ja katsellaan mainiosti eteenpäin soljuvaa tarinaa, eikä jännitetä esittäjien puolesta. Kyllä Sommelo asiansa osaa.
Sommelon viesti on vahva. Olemme niin vahvoja kuin heikoin lenkkimme. Klisee, kyllä, mutta totta. Vain arvostelemalla sahaamme omaa oksaamme. Havumetsien suojissa pakkasessa on tehty ihmeitä, mutta se ylenpalttiseen hyvinvointiin tottuneelle nuorelle kelpaa samaistumisen kohteeksi. Pitää olla aina vain paremmin ja paremmin.
On syytä mennä välillä kauaksi, että näkisi lähelle. Niilo Villasen 1970-luvulla perustama sekakuoro on Leena Aarnipuu-Lampelan ja nyt Juha Holman näpeissä kasvanut melkoisiin mittoihin. Kuoro tarttuu rohkeasti vaativiinkin haasteisiin. Sommelo näyttää taidollaan, että vaativakaan kulttuuri, ei ole kikkailua, vaan perustuu keskittymiseen ja kurinalaiseen harjoittelemiseen.
Suomen historista on Sommelolle ammennettavaa, ja Niilo Villasen taiteesta. Niin väkevä oli tämän miehen elämä.
”Läpi myrskyjen käy nykypäivien hollantilainen,
yli kuohujen kiidä, koivistolainen haaksi!
Karit kietäen, luodot luovien lastisi kanna
tulevaisten polvien luo ja aikojen taaksi.”
