Olisi pitänyt vaihtaa ennen reissuun lähtöä – vasemman jalan sukka näet. Kun puin sunnuntaina kiireessä keittiössä kenkiä jalkaani lähteäkseni Rovaniemen junalle, huomasin vasemman jalan sukassa, tarkemmin sanottuna ukkovarpaassa reiän, selvän reiän. Päätin antaa olla, olihan sentään kengät.
Olisi pitänyt vaihtaa. Nimittäin: laiturilla oleva sähköinen vaunuohjaus oli rikki. Siis se infotaulu, josta näkee, missä kohden junaa vaunu on: A B C D. Tietenkin veikkasin väärin. Vaunu kaksi oli hännillä, kun itse oletin toisin päin.
Junan tultua juoksin kiitolaukkaa kolmen kassin kanssa kovaa vauhtia kohti oikeaa vaunua. Pakko oli loikata vaunuun kuusi, vaikka kakkonen oli se oikea.
Virkamies tuli vastaan. Pitkä nuori konduktööri halusi välttämättä tarkastaa lippuni, vaikka ehdotin, että aikaakin olisi, kun matka on sentään Rovaniemelle.
Jatkoin, ähkin eteenpäin. Seuraavassa vaunussa vastaan tuli kaksi lipuntarkastajaa. Toinen melko lailla Jorma Kinnusen näköinen, vaan ei raameiltaan, vaan viiksiltään. Ja tavattoman tyly. Tuli mieleen, että vähän niin kuin ennen Neuvostoliitossa.
Ainoa nopea tässä junassa oli viivakoodi. Arvon tarkastajaherra ei tervehtinyt eikä kiittänyt. Asiakaspalvelusta ehdot tuli niin että paukahti.
Tosiasia kuitenkin on, että emme olleet vielä Viialaa sivuuttaneet, ja liput oli kahteen kertaan katsottu.
Matka jatkui. Jo Tampereella alettiin kertoa tarinaa siitä, miten loppumatka tulee viivästymään routavaurioiden vuoksi. Ja niin se sitten tekikin. Juna saapui Rovaniemelle aikataulustaan yli tunnin myöhässä.
Seuraava pulma oli taksipulma. Pakaaseja oli ihan riittävästi. Mutta ei taksin taksia ja platformi väkeä mustanaan. Mihin mä olen tullut?
Alkoi soittelu. Lopulta ja aika piankin taksiralli tuotti tulosta. Kuulin nimeäni huudettavan. Taksimies kertoi, että klo 23 oli ollut vuoronvaihto. Porukkaa oli vähemmän ajossa. Jos juna olisi ollut ajoissa, niin…
No yhtäkaikki. Jotkut taksit tienasivat sinä iltana keskimääräistä paremmin – kahva edellä alas Korkalonmäkiä ja taas.
Mutta sittenkin; olisi pitänyt vaihtaa se vasemman jalan sukka! Näissä olosuhteissa se päätti päivänsä hotellin roskikseen. Onko se nyt kelvollista sukan elämää?
***
Aikamatka Akaasta on toisenlainen matka. Se on sujuvaa kuoromusikaalia Sommelolta. Esitys on varsin dramaattinen historiankertaus – sodat on eletty tälläkin seudulla.
Vastapainona on sitten visio. On mielenkiintoista seurata, jos elää saa, alkaako Sommelovisio toteutua. Siinä tapauksessa keskitytään hoitoon ja hoivaan, ajellaan junalla, syödään ituja ja paskannetaan biojätettä. Ei hepsumpaa vai?
On oikeastaan ollut ilo olla tekemässä Akaata. Se poikii aikamatkoja. Se on pikkuisen eri juttu kuin VR:n operoima aika matka.
Toisaalta: aikamatkassa kuuli jopa legendaarist’ läppändeerust’. Olemme siis ajassa.
Ja mulla oli sitä paitsi ehjät sukat näytöksessä.
Akaan Aatami