Toijalan MLL:n kerhotiloissa Toijalan paloasemalla kokoontuu joka toinen maanantain monikkoperheiden kerho. Tapaamiset alkoivat viime kesänä, ja nyt kerhossa käy säännöllisesti kuusi akaalaista kaksosperhettä. Taaperot ovat tällä hetkellä iältään reilusta vuodesta vähän alle kolmevuotiaaseen. Parituntisen kerhon aikana lapset leikkivät ja aikuiset vaihtavat kuulumisia. Yhdessä kahvitellaan ja pidetään mehuhetki.
Elviiran ja Hermannin äidin Elina Anttilan ja Onnin ja Leevin äidin Tiina Granin mukaan kerholaisia yhdistävät samat monikkoperheiden arjen haasteet.
– Suurin haaste on varmaan se, jos yksin pitää hoitaa kahta yhtä aikaa. Heti kun hoitajia on kaksi, on paljon helpompaa, Elina Anttila miettii.
Kun kaikkea tarvitaan kaksi, myös kierrätys toimii kerholaisten kesken.
– Kun yleensä vaatteita kierrätetään vanhemmilta sisaruksilta nuoremmille, monikkoperheessä se ei onnistu, vaan on ostettava kaksi samankokoista tai lähes samankokoista vaatetta, Tiina Gran kuvailee.
Tiinan pojat Onni ja Leevi ovat 2 vuotta 4 kuukautta ja Elinan lapset Elviira ja Hermanni vuosi ja kolme kuukautta. Molemmissa perheissä kaksoset ovat olleet suuri ilon aihe, joka palkitsi pitkän odotuksen.
– Kun toivoi, että saisi edes yhden, mutta saikin kaksi, Elina Anttila toteaa.
Tiina Gran aikoo syksyllä palata töihin luokanopettajaksi Keskustan koululle. Anttiloiden perheessä vanhemmat ovat puolestaan helmikuussa vaihtaneet lastenhoitovuoroja. Kun Elina palasi työhönsä Urjalan perusturvajohtajan virkaan, jäi isä Kai hoitovapaalle ravintola-alan työstään.
– Olen viihtynyt tosi hyvin. Olenkin sanonut työnantajalle, etten ikinä menisi takaisin töihin, jos tästä maksettaisiin vähän enemmän.
Satu Tujunen on identtisten kaksostyttöjen Viivin ja Veeran, 2 vuotta 7 kuukautta, äiti ja Tanja Luodemaa Milan ja Nellan, 2 vuotta ja 9 kuukautta, äiti. Tytöillä riittää jo vauhtia.
– Silmät saisi olla selässäkin ja käsiä neljä, äidit myöntävät.
Satu Tujusen mukaan kerhossa Viivi ja Veera puuhaavat sulassa sovussa, eikä riitaa synny samalla tavalla kuin kotona.
– Tykkään käydä täällä, koska täällä tytöt eivät tappele keskenään, vaan menevät yhdessä ja pitävät toisiaan kädestä kiinni. Lisäksi täällä lapset näkevät muitakin lapsia.
Molemmat äidit palaavat työelämään, kun lapset täyttävät kolme vuotta. Kolmivuorotyötä sairaanhoitajana Hatanpäällä tekevä Tanja ehti olla jo välillä puoli vuotta töissä.
– Se oli aika rumbaa, kun kyse on kolmivuorotyöstä. Tuonikäinen lapsi ei vielä ymmärrä sitä, koska on hoitoa ja koska ei. Päätin sitten, että lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että jäin vielä uudelleen kotiin, hän kertoo.
