Lahden keskustan tutumassa sijaitsee Fellmannin puisto. Puisto on rakennettu Lahden kartanon omistajan, kapteeni Fellmanin entisille pelloille. Pelloilla toimi vuoden 1918 sisällissodan päättyessä punavankien kokoamisleiri, jossa oli 20 000 miesvankia sekä tuhansia naisia ja lapsia. Vankileirin historia on järkyttävä. Kuolemaantuomittujen teloitukset, nälkä ja taudit niittivät muutenkin murtunutta joukkoa.
Viime sunnuntaina toteutui ympäristötaiteilija Kaisa Salmen performanssi, joka kokosi Fellmanin puistoon saman verran väkeä osaksi taideteosta, kuin mitä vankileirillä oli. Erittäin kaunis tapa muistaa ja tuoda lähihistoriamme järkyttäviäkin tapahtumia nykypäivään.
Akaan kaupungin alueella sijaitsee useita vuoden 1918 sodan muistomerkkejä ja hautoja. Niitä on pystytetty punaisten ja valkoisten muistoksi. Suomi oli itsenäisyytensä aamunkoitossa hyvin jakautunut maa ja pahaa tehtiin paljon molemmin puolin. Minkäänlainen terrori ei ole oikeutettua, mutta veljessota lienee sodista verisin.
Akaan muistomerkit ovat vailla minkäänlaisia opasteita. Tämän ajan ihminen ei tiedä paikkakunnan tapahtumista vuodelta 1918 välttämättä yhtään mitään. Voi olla, että arpisia haavoja ei haluta repiä auki, mutta muistoa vaalittaessa olisi tapahtumia syytä käsitellä. Akaassa voisi olla vuoden 1918 tapahtumien seminaarin paikka. Vähintä mitä voitaisiin tehdä, olisi asiallisten historiataulujen pystyttäminen muistomerkkien läheisyyteen.
Toijalan Riihiniemi ja Viialan Kitula ovat karuudessaan vavahduttavia paikkoja. Vapunpäivän kunniakäynnit kuuluvat asiaan. Vapun ilo ja riehakkuus eivät koskaan kantaudu näiden kumpujen ääreen. Kummuilla, samoin kuin Kylmäkosken vasta muutama vuosi sitten pystytetyn muistomerkin äärellä on syytä aina pohtia, mikä on ollut tämän maan itsenäisyyden hinta. Nämäkin naiset ja miehet kuuluvat samaan Suomea rakentaneiden joukkoon kuin jälkipolvensa. Ja heidän lapsensa tai sisarustensa lapset lähtivät talvisotaan tasavaltaa puolustamaan.
Talvisota – yhteinen uhka – yhdisti hyvin hajanaisen Suomen. Olemme tänäänkin niin pieni kansakunta, että emme selviä mistään yksin. Tarvitsemme aina toisiamme. Asenteissamme on jotakin hyvin vaarallista, jos kaveri jätetään, heikoimmista ei huolehdita tai kärsimyksen aiheuttaminen on jollekin ilo. Yhteiskunta, jossa esiintyy koulu- tai työpaikkakiusaamista, jossa oma etu menee yhteisen edun edelle tai jossa vanhuksista ei välitetä, ei voi olla hyvinvointivaltio.
Vuoden 1918 sisällissota sai sytykkeensä epäoikeudenmukaisuudesta, vääryydestä ja köyhyydestä. Talvisotaan tarvittiin sitten jo kaikkia, koska ymmärrettiin, että parlamentaariselle demokratialle ei ole vaihtoehtoja. On syytä muistaa, että Suomessa on kokoonnuttu valtiopäiville kohta 150 vuotta. Tämä vallankäytön muoto on merkittävä asia, vaikkakin vuoteen 1907 asti valtaa maassa suuriruhtinaan ohella käyttivät säädyt. Suomea rakennettiin kuitenkin keskustellen. Poikkeuksen tähän teki ainoastaan vuoden 1918 tapahtumat.
Menneiden tapahtumien vertaaminen nykyhetkeen ei aina tee hyvinvointivaltiolle oikeutta. Silti vertaamista on hyvä tehdä, koska silloin huomaamme, miten paljon turhastakin voimme luopua yhteiseksi hyväksi.
