Viialan Teatterissa viime torstaina ensi-illassa olleesta Punahilkasta tunnistaa vanhan Grimmin veljesten sadun, vaikka Viialan versio onkin sitä valoisampi ja hauskempi. Pääpiirteittäin juoni noudattaa vanhaa tarinaa. Äiti lähettää Punahilkan viemään sairaalle isoäidille evästä metsän läpi, jossa vaanii iso, paha susi. Isoäidin ja Punahilkan henki ovat vaarassa, mutta ajoissa apuun rientää neuvokas riistanvartija. Susi saa Viialan Teatterissakin palkkansa, mutta rangaistus on armollisempi kuin vanhassa sadussa.
Näytelmän tekstin on muokannut ja sen ohjannut Kaarina Perola, joka tunnetaan Viialassa useita ohjauksistaan. Viime vuonna Perola ohjaisi teatterille näytelmät Kaaos ja Korvikekahvia paperinarukengissä.
Myös Punahilkan roolihahmot on päivitetty paremmin tähän päivään sopiviksi. Aino Torisevan esittämä Punahilkka on Viialan versiossa reipas ja neuvokas tyttö, joka ei vähästä hätkähdä. Punahilkan huolestunutta äitiä esittää Milla Mäkynen ja tarmokasta ja nuorekasta isoäitiä Anna Toriseva.
Suden roolissa vuorottelevat Sami Koljonen ja Jukka Ussa, joista Koljonen nähtiin ensi-illassa. Viialan Teatterin susi näyttää pelottavalta ja suurelta, mutta kieroilussa jää toiseksi ketulle.
Sutta pahempi pahis onkin Sari Lahovuoren esittämä Ovela Kettu, jonka kiero luonne ei jää katsojalle epäselväksi. Metsässä Punahilkkaa yrittävät suojella karhu, supi ja kani, jotka ovat näytelmässä mainio kolmikko. Hanna Koppasen esittämä karhu on hyväntahtoinen ja hellyttävä ja näytelmän valovoimaisimpia hahmoja. Samuli Halmeen esittämä supi on murtaen suomea puhuva maahanmuuttaja, mamu, jossa on ripaus Karim Z. Yskowiczia. Halmeella on näytelmässä myös riistanvalvojan rooli. Ensi-illassa kanina nähtiin Jenni Polakovski, joka teki hienon roolin sekä urheana, viisaana että pelosta vapisevana kanina. Kanin roolissa vuorottelee Iida Teriö.
Yksi näytelmän hauskimmista kohtauksista on, kun karhu juoksee näyttämöllä ”valaistunut” ampiaisparvi kannoillaan. Myös Hanna Koppasen tekemä metsäräppi on loistava lopetus näytelmälle.
Punahilkka on viihdyttävä sekä lapsille että aikuisille. Omaan seurueeseeni kuului neljä, 7–10-vuotiasta tyttöä, joiden mielestä näytelmän pahin puute oli se, että emme päässeet katsomaan sitä eturiviin. Näytelmän jälkeen seurue halusi käydä vielä halaamassa Punahilkan ja kanin.
Punahilkan viimeinen esitys on Viialan Teatterissa lauantaina 11. toukokuuta.
Kun Punahilkan askel mummon luo johti
kuka sitä suojaa, kaikki pohti.
Kettu punoi puskissa juoniaan samalla lipoen huuliaan.
Oli metsässä nähty susiroikale, oikea kiusankappale.
Metsäräppi on täyttä ruutia,
tule mukaan, sheikkaa buudia.
Kani koitti puhua karhulle järkeä
asia taisi olla kovin tärkeä.
Susi luulee olevansa isokin jehu. Mikä täällä täällä haisee – oma kehu.
Koiraksi mokoma pukeutui ja isoäidin mökille hakeutui.
Metsäräppi on täyttä ruutia,
tule mukaan sheikkaa buudia.
Supi juo maitoa, se on kaikkien kamu,
muutti idästä tänne – se on mamu.
Kettua liikaa kuunteli ja kohta maitotonkasta se huuteli
Metsäräppi on täyttä ruutia,
tule mukaan, sheikkaa buudia.
