Haluatko kouluun?

Median antama kuva suomalaisesta koulusta on lievästi sanottuna kamala. Otetaan nyt esimerkit ensiksi vaikka täältä Akaasta. On homekouluja, sisäilmaongelmia, kuraattori- ja psykologipuutetta sekä ties mitä. Viialassa lukiolaiset ja heidän vanhempansa valittavat, kun lukio keskitetään ainakin vuodeksi johonkin hornaan Toijalaan. Pienistä huolista ei kannata puhuakaan, sillä lähes 700 ihmistä työskentelee täällä väistötiloissa. Ja mikähän on tuon Nahkialan koulun kohtalo?

Uuden ulottuvuuden keskustelu suomalaisesta koulusta sai kun helsinkiläinen erityisopettaja poisti työntämällä oppilaan ulos koulun ruokalasta. Nyt kaikki Suomessa tietävät, millaiset ovat opettajan oikeudet, sillä erityisopettaja sai potkut. Oppilaaseen voi tarttua kiinni, mutta miten, se ratkaistaan hallinto-oikeudessa. Media teki asiasta niin julkisen, että kansantuomioistuimet ovat tuomionsa antaneet siellä ja täällä. Onnettominta tilanteessa on, että kaikkea asiaan liittyvää emme koskaan saa tietää, vaikka kuinka syyllisen tietäisimmekin.

Ja kyllä media on pitänyt siitä huolen, että joka ikinen koulussa sattunut kahakka on saanut huomiota.

Lapset käyttäytyvät niin kuin vanhemmat käyttäytyvät ja opettavat. Mallin oman lapsen käyttäytymisestä saa katsomalla peiliin ja tarkkailemalla itseään. Siinä on opettaja voimaton, jos kirosanat kaikuvat kotona ja tupakansavun läpi näkee hämyiset isän ja äidin. Jos kotona lapsi ottaa vanhemman roolin, tekee mitä huvittaa ja milloin huvittaa, pyrkii hän tähän asemaan koulussakin useimmiten keinolla millä hyvänsä. Niinpä, voiko kukaan milloinkaan tehdä järjestyneessä yhteiskunnassa mitä huvittaa ja milloin huvittaa? Jos kotona ei ole rajoja, on niitä turha asettaa koulussakaan. Kaiken lisäksi lakeja valmistelee ja säätää useimmiten henkilöt, joilla ei ole mitään käsitystä suomalaisesta arjesta. Tosiasia on sekin, että mitkään koulun kurinpito-ongelmat eivät ratkea lakeja säätämällä.

Isänmaa sairastaa ja jo kroonikkona. Se näkyy jo arjessa jos ymmärtää katsoa. Akaan valtuusto antoi lokakuussa 2012 lähes 500 000 euroa muun muassa lastensuojeluun, toimeentulotukeen sekä perhekeskuksen palvelujen ostoon. Summa on valtava – vanhassa rahassa 2,9 miljoonaa markkaa – mutta varmisti monelle akaalaiselle ihmiselle joulun joko kotona tai huostassa. Tilanne ei yhtään helpompi tänä vuonnakaan. Valtuusto saa eteensä talouden tervehdyttämisohjelman lisäksi myös talousarvion muutoksia hyvin moneen kohtaan.

Tämä kaikki näkyy myös koulujen arjessa joka ikinen työpäivä. Ongelmia vain ei poisteta ne kieltämällä tai niitä vähättelemällä. Kalliiksi ongelmat tulevat silloin, kun niitä yritetään ratkaista puolittain ja asiantuntijoita kuulematta. Ihmekös tuo, että kunniassa ei osata ongelmia ratkaista, kun maan hallituskin pyyhki sosiaali- ja terveysuudistusta pohtineen asiantuntijatyöryhmän lausunnolla pöytää. Myös oikeuskanslerin lausunnot saivat pääministerin vain hymyilemään. Esimerkkejä nämäkin, ja hämmennys sen kun jatkuu. Voiko enää ylimielisemmin sairastavaa isänmaata kohdella – puhua toista ja tehdä toista, tanssia yli hautojen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?