Koulujen liikuntasalit ovat merkittävä osa akaalaista kulttuurihistoriaa. Tarkemmin sanottuna kulttuuritapahtumahistoriaa. Kansalliset merkkipäiväjuhlat ja konsertit on järjestetty vuodesta toiseen paikoissa, joissa katsoja- ja kuulijakokemus nojaavat ympäröivään avaruuteen, betoniseiniin, koivuparkettiin tai muovimattoon sekä niskarivien takaa kuikuiluun. Äänentoisto- ja valolaitteita joko on tai ei ole, mutta ainakaan niillä ei ole vakituista ja koulutettua käyttäjää. Saatetaanpa esiintyjät tuoda jopa permannolle salin sivuseinää vasten, mutta ääni tuleekin salin päädyssä olevan lavan kaiuttimista kuten Toijalan yhteiskoululla viime itsenäisyyspäivänä.
Olivat esiintyjät sitten kansallista huippua tai paikallisia harrastajia, heidän taidoistaan saadaan näin irti vain murto-osa. Ennen kaikkea heille ei tarjota arvoistaan ja yleisön ja tilaisuuden arvoista esiintymispaikkaa.
Viime vuoden aikana Akaa on saanut kaksi uutta nousevalla katsomolla varustettua tilaa. Toijalan yhteiskoulun auditorio sopii seminaareihin ja muihin yleisötilaisuuksiin, mutta ei konsertteihin. Peruskorjatun Toijalan Sampolan salin sen sijaan pitäisi imaista sisäänsä kaikki mahdolliset kaupungin ja yhdistysten kulttuuritapahtumat. Jo kevään aikana siellä kuullaankin esimerkiksi Toijalan Pelimannien ja Mieskuoron kevätkonsertti 28.4. eli viikko uusitun salin avajaisjuhlallisuuksien jälkeen.
Myös yritysten ja yhteisöjen omistamat salit nousevine saleineen elävät Akaassa renessanssia. Toijalan Kinolla elokuvatoiminta on edelleen kivijalkana, mutta Tapahtuma Akaa ry on jo tuonut historiaa henkivän salin uudelle näyttämölle stand up -komiikkaa ja valkokankaalle SM-liigajääkiekkoa. Akaalainen metalliliittoväki puolestaan piti Toijalan Kellariteatterin tilan hengissä ostamalla sen ja tarjoamalla remontoimiaan tiloja jatkossa vuokralle. Arkkitehtuuriltaan Akaan omaleimaisin tila kera nousevan katsomon, entinen Kino Jumun Sali, on Viialan helluntaiseurakunnan aktiivisessa käytössä.
Kun vaihtoehtoja kerran löytyy, sopii ihmetellä, miksi Akaan nykyisen vesiyhtiön HS-veden täkäläiset tiedotustilaisuudet pidetään edelleen Valkeakoskella, joka ei kuulu HS-Veteen.
Arvokkaita ajatuksia
”Muutin hiljattain Tampereelta Akaan Viialaan, joka tuntuu sympaattiselta ja ihmisläheiseltä pikkupaikkakunnalta. Nykypäivän ikävistä realiteeteista huolimatta taajama ei ole suostunut kuihtumaan, vaan on elävä paikka. Kolmen ison tehtaan menneisyys näkyy yhä, vaikka alkuperäinen toiminta onkin loppunut. Se tekee ympäristöstä paitsi persoonallisen, myös historiallisesti kiinnostavan. Itseäni kiehtoo myös kulttuurihistoria pienoiskoossa. Onhan se nyt jännää tietää asuvansa aivan poliisikonstaapeli Reinikaista näytelleen Tenho Saurénin syntymäkodin lähellä. Tai ajatella, että Akaan Musiikkireklaamin studiolla on tallennettu suomalaisen deathmetallin ensiaskelia ja Kotiteollisuuden ensidemo.”
Näin pohdiskelee musiikkilehti Soundin vakituinen avustaja Antti Luukkanen lehden tuoreimmassa numerossa. Uuden kotipaikkakunnan ensivaikutelmat pienimpine nyansseineen saattavat unohtua pian muuton jälkeen, joten tällaisia uunituoreita ajatuksia on hieno lukea.
