Maaliskuun loppupuolella vietettiin rasismin vastaista viikkoa koko maailmassa. Akaassa teema näkyi muun muassa Toijalan SPR:n toimitilalla, missä ihmisiltä kerättiin pois heidän etnisiä ryhmiä kohtaan tuntemiaan ennakkoluuloja. Myöhemmin Toijalan vpk poltti vihkot ja laput. Keräys saisi olla jatkuva ja ovelta ovelle -tyyppinen. Monelle olisi hyvä välittää kasvokkain viesti, jota SPR halusi korostaa: ennakkoluuloistaan luopumalla jokainen voi olla mukana rakentamassa moniarvoista ja ympäristöltään ystävällistä Suomea.
Rasismin vastaisella viikolla suvaitsevaisuus puhutti muutenkin, ja ainakin osin sattumalta. Akaan kaupungintalon edessä kerättiin allekirjoituksia tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, ja vaikka lakia ei Akaassa säädetä, moni paikallinen poliitikko pysähtyi jättämään puumerkkinsä. Moni käveli ohi, mutta ehkä vain käyttääkseen toista kanavaa. Internetissä kansalaisaloitteen on nyt allekirjoittanut yli 143 000 ihmistä.
Rasismi ja muu syrjintä perustuu usein pelkoon. Pelko syöksyy silmille ja ajatuksiin myös Sotkialta kotoisin olevien Lauri ja Jaakko Ahosen hienossa kirjassa Pikku Närhi. Pikku Närhi voitti Sarjakuva-Finlandian Rasismin vastaisen viikon perjantaina.
Lauri Ahonen kertoi Akaan Seudussa, että hän ymmärtää hyvin, jos lukijat yhdistävät heidän käsittelemänsä pelon rasismiin ja suvaitsemattomuuteen. Monet Pikku Närhen kuvista paljastavat pelon pelkällä silmän asennolla. Osa kuvista tekee saman kiväärinpistimellä, pimeydellä ja laudoilla ovien edessä.
Omaan pinttyneeseen elinympäristöön verrattuna toisenlainen ja toisista kulttuureista löytyvä todellisuus voi olla hyvinkin pelottava. Se käy ilmi keskustelussa, jota halutaan käydä väkisin ja omasta aloitteesta ilman minkäänlaisia omia kokemuksia ja perustietoja. Kun kuulee ihmisen toteavan, että kehitysyhteistyömiljoonilla ei ole saatu mitään aikaiseksi, väitteeltä vie pohjan varmistus, jonka sanoja seuraavaksi tekee. ”Eikös Somalia olekin Afrikassa?” Sen arvannee kertomattakin, miten tarina jatkuu.
Suvaitsevaisuus on kantavia teemoja myös toukokuun lopulla Toijalan Sampolassa nähtävässä Aikamatka Akaasta -kuoromusikaalissa. Sommelo-kuoro laulaa Kimmo Virtasen kirjoittamin sanoin ihonväristä ja seksuaalisesta suuntautumisesta, ja käsittelyssä on myös suomalaisen suvaitsevaisuuskeskustelun historiallinen ydin. Punaiset ja valkoiset.
Aikamatka Akaasta antaa vastuun kotikaupunkimme tulevaisuudesta nuorille. Niin tekee myös Akaan lukion rehtori Tuovi Ronkainen. Hän puhuu lukion tulevaisuudesta yhtenä yksikkönä, johon on keskitetty kaikki opettajat, oppilaat ja osaaminen. Lukio voi olla osa sitä uutta Akaata, jota paikallaan tärisevässä terveydenhuoltokeskustelussa ei ole saatu syntymään. Lukio ei voi eikä sen tarvitse mennä valtion epämääräisten ja ristiriitaisten rakenneselvitysten selän taakse piiloon pitämään yllä vanhoja rakenteita ja hajanaisia palveluita. Akaan lukio voi koota yhteen vanhat ja uudet kaverit, saada siitä voimaa ja toteuttaa sitä päämäärää, jonka Eero Yli-Vakkuri on asettanut Toijalan yhteiskoulun pääportaikkoon parhaillaan suunniteltavalle nykytaideteokselle.
– Toivomme, että syntyisi myös joku kuva siitä, mikä on mahdollista Akaalle, ja muuttaisi ajattelua koko paikasta. Liikumme maun rajoilla siinä toivomuksessa, että teoksesta tulisi ikoni oppilaille, jotka täällä ovat olleet. Parhaassa tapauksessa nykytaide muuttuu tapetiksi, ja Kiasma tuntuu kesyltä. Siellä käydessään ihmiset voivat sanoa, että höpö höpö, meillä on Akaassa paljon kovempi juttu.
