Akaan Seudun Sukututkijoiden viime tiistaina Akaan kaupunginkirjastossa pitämä sukututkimusilta saavutti suuren suosion. Suurin osa paikalle tulleista lähes kolmestakymmenestä hengestä oli ensi kertaa mukana yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa.
Tilaisuuden aluksi yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Ahlfors esitteli sukututkimuksen perusasioita sekä perinteisiä sukupuumalleja. Omien ja sukulaisilta saatujen tietojen lisäksi sukututkimuksessa tärkeimmät tietolähteet ovat kirkonkirjat. Vanhoista kirkonkirjoista löytyy syntymä-, kaste-, rippi-, avioliitto-, muutto- ja kuolintietojen lisäksi myös monia muita jälkipolville ja sukuaan tutkiville hyödyllisiä, joskus ehkä epämieluisiakin, tietoja. Niihin kun saatettiin kirjata Herran pyhällä ehtoollisella käyntien lisäksi myös mahdolliset pikkurikokset, tappeluihin osallistumiset ja lapsiruokkotapaukset. Sukututkimuksen avuksi on viime vuosina tullut myös DNA-tutkimus.
– Kun aikaisemmin ei esimerkiksi kyseenalaisia isyyksiä pystytty sata varmasti selvittämään, voidaan dna-tutkimuksilla parhaassa tapauksessa päästä ainakin lähelle, kiitteli Ahlfors, joka on omien juuriensa selvittämisessä päässyt joistain haaroista jopa 1200-luvulle.
Papintodistuksista nettisivuille
Ennen internet-mahdollisuuksia virkatodistuksia joutui tilaamaan kirkkoherranvirastoista ja maksamaan jokaisesta erikseen. Toinen mahdollisuus oli tutkia kirkonkirjoja mikrofilmeiltä, joita sai lukea maakunta-arkistoissa ja suuremmissa kirjastoissa tai ostaa itselleen Mikkelin maakunta-arkistosta. Nyt internetin kautta pääsee suoraan erilaisiin digitaalisiin arkistoihin ja tiedostoihin.
Internetin käytöstä sukututkimuksessa kertoivat yhdistyksen jäsenet Ritva Vehmaa, Minna Koukkari ja Kaija Syrjänen, jotka saivat illan aikana vastattavakseen runsaasti kysymyksiä. Yksi internetin maksuttomista mahdollisuuksista tehdä sukututkimusta on Suomen sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY), jonka sivuilta pääsee tutkimaan yli 125 vuotta vanhoja tietoja.
– Se on digiarkisto, jota ylläpidetään harrastajavoimin ja sen sisällön tuottamiseen voi jokainen sukututkija halutessaan osallistua. Tällä hetkellä sieltä löytyy pääasiassa mikrofilmien käyttökopioista skannattuja kuvia kirkonkirjoista. Ne kirjoitettiin ennen vanhaan käsin ja koukeroisin kirjaimin, joten käsialan tulkinta voi aluksi olla vaikeaa, mutta kyllä siihen harjaantuu. Digiarkistosta kirkonkirjojen kuvat hakemistosivuineen löytyvät paikkakunnittain ja maakunnittain, kertoi Ritva Vehmaa.
Päivitys Arizonassa
Minna Koukkari esitteli puolestaan SSHY:n maksullisia sivuja.
– Näille pääsyyn tarvitaan tunnukset. Ne saa, kun maksaa jäsenmaksun 17 euroa ja liittymismaksun 27 euroa. Mutta ne rahat tulevat itse asiassa pian takaisin, koska esimerkiksi jo mikrofilmin kaukolaina maksaa viitisentoista euroa ja seurakunnatkin velottavat noin 30 euroa tunti, jos sieltä kirkonkirjoja pyytää. Jäsenillä on mahdollisuus tutkia kirkonkirjojen lisäksi myös muita SSHY:n tuottamia lähteitä, kuten läänintilit, sotilasasiakirjat ja tuomiokirjat ja käräjäoikeuksien pöytäkirjat. Näiden kautta pääsee tutkimaan muun muassa lainhuutoja ja perunkirjoja, selvitti Koukkari.
SSHY:n tietokannassa on tällä hetkellä noin viisi miljoonaa kuvaa. Sitä päivitetään kaiken aikaa. Vapaaehtoistyötä tekeviltä sukututkijoilta tulee materiaalia vaihtelevasti ja sykäyksittäin. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että materiaalin siirtää palvelimelle vapaaehtoistyöntekijä Arizonassa.
Kolmas sukutukijoiden avuksi kehitetty sivusto on Suomen Sukututkimusseuran historiakirjat-sivusto, Hiski.
– Joskus 1920- ja 1930-luvulla kirjoittivat sukututkimusseurat puhtaaksi ruutuvihkoihin seurakuntien syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luetteloita, joita kutsuttiin mustiksi kirjoiksi. Niitä sai käydä lukemassa kansallisarkistossa ja niitä myytiin myös mikrokortteina. Kun Suomen Sukututkimusseura sitten ryhtyi pitämään Hiskiä, vapaaehtoiset kirjoittivat ne uudelleen puhtaaksi ja ne pantiin nettiin. Se ei kuitenkaan vielä sisällä tietoja kaikista Suomen seurakunnista, koska kaikkia historiakirjoja ei ole vielä syötetty tietokoneelle, kertoi Kaija Syrjänen esitellessään Hiskin käyttömahdollisuuksia.
