Kuljemme kohti aikaa, jolloin palvelut ovat saatavilla vuorokaudet ympäri seitsemänä päivänä viikossa. Se tapahtuu hiipimällä, yhtäkkiä vain nurkallamme on aina auki oleva huoltoasema. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, koska tiettyyn rajaan asti kysynnän on saatava synnyttää palveluja.
Mutta pohditaanpa peAina aukirheiden yhteistä aikaa. Ilta- ja yötyöt ovat aina poissa joltakin, useimmiten pieniltä lapsilta. Vuorotyöt ovat olleet osa suomalaista yhteiskuntaa teollisen historiamme alusta alkaen. Nyt siirtyvät tähän rytmiin pienipalkkaiset naisvaltaiset palvelualatkin.
Minkälainen on perheiden arki, kun yksi aikuinen on aina pois tai läsnä ollessaan hyvin väsynyt. Sinänsä kunnossa olevan perheen viestit löytyvät jääkaapin ovesta ja ruoka jääkaapista. Mihin kaikkeen tällainen osittain osallistuminen vaikuttaa? Perhe on kuitenkin edelleen yhteiskunnan perusyksikkö. Syntyykö suomalaiseen perheeseen enää se yhteinen sävel, joka on tuonut hyvinvointivaltiomme tähän hetkeen. Vai onko kysymys uudesta perheestä, joukosta keskenään asuvia eri-ikäisiä ihmisiä, joiden yhteinen nimittäjä on sama osoite.
Ja yhä useammalla perheellä menee huonosti. Sieltä löytyy työttömyyttä, syrjäytymistä, päihteiden käyttöä ja väkivaltaa. Nämä tietoisina kuljemme huomista kohti. Joiltakin vanhemmilta puuttuu käsitys aikuisuudesta kokonaan. Oman lapsen pahoinpitely hengiltä saa sanattomaksi. Mitä ihmettä kodeissa tapahtuu?
Etelä-Pirkanmaan työllisyysfoorumissa Päivölässä vieraillut työministeri Lauri Ihalainen (sd) painotti voimakkaasti, että nuorten yhteiskuntatakuussa on kysymys muustakin kuin vain opiskelu- tai työpaikan tarjoamisesta. Hyvin usein syrjäytyneen nuoren ympäriltä löytyy ongelmainen perhe, jonka elämänhallinta on kadonnut. Nuorelta puuttuvat normaalielämän kiinnekohdat ja jopa henkilökohtaisessa hygieniassa on toivomisen varaa. Kun on ulkopuolinen, ei niin väliä, miltä näyttää tai mitä syö.
Hyvinvointivaltio on muutoksen edessä. Muutos tapahtuu monessa paikassa yhtä aikaa. Aukioloaikojen vapautuminen tarkoittaa sitä, että yhteiskunta ei enää halua kontrolloida tekemisiämme. Kysymys kuuluu yhä kovemmin: miksi meitä holhotaan. Tässä kysymyksessä taitaa olla se ainut oikea ero oikeiston ja vasemmiston välillä. Käsitys perheinstituutiosta muuttuu, eikä nyt puhuta vain samaa sukupuolta olevien oikeudesta avioliittoon. Toimivan perheen halutaan nykyisin olevan dynaamisen. Syrjäytyminen on hyvinvointiyhteiskunnassa vakava asia. Meillä kun ei oikein olisi varaa lähes 40 000 ihmisen piilossa oloon. Itse asiassa hyvinvointivaltio on tässä asiassa pahasti epäonnistunut.
Kaiken hälyn keskellä voi aina ajatella toisin. Suomen Yrittäjät pohtii yhteiskuntamme tulevaisuutta mielenkiintoisesti Muuttuva yrittäjyys –kehittämisohjelmassaan 2016.
”Yrittäjyys on 2010-luvun työelämän vapautusliike. Palkkatyö ei ole enää yhtä turvallinen valinta kuin ennen, ja sen ero yrittäjyyteen liitettäviin riskeihin on kaventunut. Työurat evät ole enää suoraviivaisia vaan monipolvisia ja vaihtelevia sisältäen esimerkiksi useampia erilaisia työsuhteita, yrittäjyysjaksoja ja vuorotteluvapaajaksoja.”
