Kansanedustaja Pauli Kiuru (kok) pohdiskeli viime perjantain Akaan Seudussa, tarvitseeko Suomi työperäistä maahanmuuttoa. Asia nousee lamasta huolimatta silloin tällöin esiin. Työperäisen maahanmuuton lisäämistä vaativat lähinnä ne, jotka näkevät kansankunnan pienenevän. Sanotaan myös, että kantasuomalaiset eivät enää halua tehdä kaikkia mahdollisia töitä.
Periaatteessa Suomeen pitää saada muuttaa mistä ja milloin vain. Tämä on hyvin avoin yhteiskunta. Olemme osa Euroopan unionia, jossa liikkuminen on vapaata. Normaalisti tänne muuttava hakeutuu töihin, vuokraa tai ostaa asunnon, maksaa veronsa sekä sulautuu yhteiskuntaan. Pääsääntöisesti muuttaja hakee ja saa Suomen kansalaisuudenkin. Täydellistä sulautumistakaan ei vaadita, koska esimerkiksi Suomessa oman uskonnon harjoittaminen on hyvin vapaata.
Maahanmuutto pitää erottaa aina turvapaikan antamisesta pakolaisille. Suomi antaa jatkuvasti humanitääristä apua kansainvälisten sopimuksien mukaan. Tähän apuun kuuluu myös turvapaikan tarjoaminen. Tässäkin avussa on voimassa sittenkin hyvin liberaalilinja, vaikka jotkut ääritapaukset kovasti julkisuutta saavat. Työpaikkaan on turvapaikan saaneellakin oikeus.
Maahan muuttanut on osa maamme työvoimaa. Voi tietysti olla, että jos tänne muutetaan työpaikan takia, näin työllistyminen vie paikan joltakin toiselta. Työn haussa voittaa yleensä parempi. Pauli Kiuru kysyykin, miksi avoinna olevat työpaikat eivät kiinnosta suomalaisia. Täällä on tällä hetkellä 250 000 työtöntä. Kun tähän lisätään erilaisissa työvoimakoulutuksissa olevat, työttömien määräksi saadaan jo noin 400 000. Kuitenkin esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalle etsitään työvoimaa ulkomailta. Onpa Suomessa yrityksiä, jotka haikailevat intialaisten huippuosaajien perään.
Kun avoimia työpaikkoja on, mutta työttömyys korkealla, onko meillä oikea asenne työhön? Kannustetaanko täällä ottamaan vastaan työ kuin työ, vai passivoiko erilaiset tukiverkot liikaa. Kun Viialasta hävisi miltei perä jälkeen kolme isoa yritystä, kiiteltiin ansiosidonnaista työttömyysturvaa, joka auttoi pahimman yli. Erilaisia tukiverkkoja tarvitaan, mutta olisiko myös tuen kannustavuutta lisättävä. Myös ammattitaidon päivittäminen kouluttamalla on aina paikallaan. On myös ammattialoja, joissa työllistyminen on Suomessa jo nyt vaikeaa. Monelle tämä tietää kokonaan uuden ammatin hankkimista. Uusi työ aiheuttaa usein myös kotipaikan vaihdon.
Täystyöllisyyteen Suomessa tuskin koskaan päästään, mutta nykyisen työvoimareservin hyödyntämistä nykyistä tehokkaammin on mietittävä ennen kuin puhutaan työperäisestä maahanmuutosta. Kortistossa on myös väkeä, joka ei koskaan työllisty. Entinen kansanedustaja Ilkka Taipale (sd) kehitti järjestelmän, jossa kortistosta siirretään ihmisiä ihmisarvoiselle eläkkeelle. Tämä järjestelmä maksaa, mutta korjaa yhteiskuntaa odottelua enemmän.
Työttömyys on aina henkilökohtainen tragedia. Ihminen tuntee tilanteestaan syyllisyyttä, häpeääkin. Autetaanko työtöntä tehokkaasti? On myös aina oltava valmiita keskustelemaan asenteistamme työhön; ovatko ne tässä ajassa kohdallaan.
