Akaan Toijalan pitkään tyhjillään ollut liiketila keskikylällä on nyt täynnä uutta elämää. Kun hiljaiselon jälkeen ensin alkoi saada kenkiä, niin nyt saa periaatteessa mitä vaan. Lahjatavaraliike- ja kirppisyrittäjä Marika ”Hulda” Salo jatkaa Hämeenlinnan Iittalassa muutama vuosi sitten aloittamaansa yritystä.
Vanhan ja uuden yhdistäminen – konsulttikielellä kombinaatio – saattaa olla hyvinkin toimiva ratkaisu. Vaihtuvuus takaa osaltaan laatua. Tavara kiertää.
Kirpputori-ideologia ei ole tänä suunnattoman massatuotannon ja -kuluttamisen aikana lainkaan hullumpi aate. Ja saman katon alta löytyy myös uutta ja priimaa.
Sitä mitä ei ole, sitä Hulda varmaan järjestää. Vielä en sentään uskalla väittää, että sitä mitä Huldalla ei ole, sitä ei tarvita. Onnea yritykselle!
Monta kertaa olen miettinyt, minne joutuvat ne lukemattomat, jopa 70 prosentin alennuksella kaupan olevat erilaiset vaatteet, kun kausimyynti on ohi. Paljon jää myymättä. Minne se tavara joutuu?
Talviurheilukausi on parhaimmillaan. Urheiluvälinemyynti on kuulemma sujunut varsin hyvin – kiitos sittenkin kohtuullisten kelien.
Pian pyörähtää käyntiin kevään hiihtolomasesonki. Se jatkuu vappuun asti ainakin pohjoisen hiihtokeskuksissa. Vaikka Suomen maine johtavana hiihtokansana lieneekin jo huuhtoutunut ureana ja sidosaineina koeputkiin ja viemäristä alas, jokaisen tulisi käyttää hyväkseen lumen talvinen tenhovoima. Liikunta on parhainta lääkettä moneen vaivaan.
Kuusikankaan hiihtolatujen maisemat ovat terapoineet tänäkin talvena. Harrastus on edullinen, eikä välineiden tarvitse olla viimeistä huutoa. Taitaa Hultallakin olla joku nurkka urheiluvälineitä varten. Ja monella muulla alan yrittäjällä.
Meillä on taipumusta valittaa. Katsokaa ympärillenne, kuunnelkaa elämän ääniä. Onko meillä lopulta juurikaan oikeaa syytä valittamisiimme?
Teiden montut tai aamupostin tai lumiauran viivästyminen alkavat olla pikkujuttuja esimerkiksi siinä vaiheessa, kun odottaa Acutan ensiapujonossa kylmä hiki otsalla kivusta kankeana apua eikä edes tiedä mihin. Sairaalaympäristössä oppii arvostamaan sitä, että on niinkin terve ja hyvässä kunnossa kuin on.
Moni alkaa arvostaa terveyttä vasta siinä vaiheessa, kun on sen menettämässä tai menettämäisillään. Siksi kannattaa liikuttaa muutakin kuin leukoja. Narina ei notkista.
Venyttely, jota itse laiminlyön säännöllisesti (tukistaa), on liikkuvuuden takaamiseksi tärkeää. En tiedä, miksi se aina tuppaa unohtumaan, mutta tärkeätä se olisi. Eikä sinänsä vaadi ihmeitä. Muutama teknisesti hallittu liike ja se on siinä. Tulos näkyy notkeutena.
Valittamisesta vielä johtui mieleen, että sain varteenotettavaa vertailutietoa katujen hoidosta käydessäni viikonloppuna Oulussa. Samanlaiset auraamisen ongelmat ja jäästä ja muhkuroista skropuliaisten jalkakäytävien yllätykselliset pinnat haittasivat kulkemista. Oli pakko luoda katse varpaisiin, jotta välttää lankeemuksen.
Eivät ne aurausasiat siten Akaassa niin kelvottomalla tolalla ole. Helsinki nimittäin tässä suhteessa vasta kamala paikka onkin – korkeita valleja, syviä uria. Viheliäistä muillekin kuin meille maalaisolijoille!
Akaan Aatami
