Sastamala on mielenkiintoinen ja paljon aikaansaava kulttuurikaupunki. Paitsi, että Sastamala löytyy kartoista ja tienviitoista – toisin kuin Akaa – sieltä istuu eduskunnassa kolme kansanedustajaa. Akaassa sitä vastoin tehdään kaikki voitava, että oma tai naapurikunnan kansanedustajaehdokas ei menestyisi.
Ensimmäiseksi pitäisi löytää yhteinen tahto puolueosastojen sisälle ja välille sekä naapurikaupunkien osastojen välille. Ei voida puhua yhtenäisestä Akaasta, jos kaupungissa toimii kolme työväenyhdistystä, jotka kaikki vetävät eri suuntiin. Pitäisi välttää myös sitä, että jos naapurikaupungissa löydetään valovoimainen ehdokas, hänen taakseen ei mentäisi rohkeasti. Toijalassa muistetaan vieläkin, että sosionomi Leena Mankkinen (sd) olisi takavuosien kansanedustaja, jos Viiala ja Valkeakoski olisivat häntä tukeneet. Toisin kävi. Näissä vaaleissa Hannu Järviselle olisi käynyt huomattavasti paremmin, jos akaalaiset sosialidemokraatit olisivat häntä kilvan äänestäneet. Tai olisiko täältä pitänyt mennä naapurin Sari Pulla taakse tai aikoinaan vielä pontevammin Pekka Järvisen taakse?
Sosialidemokraatit menestyvät jatkossa Pirkanmaalla ja Suomessa vain, jos perehtyvät tarkkaan Sanna Marinin ja Ilmari Nurmisen ajatuksiin ja vaalikampanjoihin. Kaadereiden aika on ohi, eikä ammattiyhdistysliikekään ole enää entisensä, koska jostakin käsittämättömästä syystä Suomesta ovat kadonneet työpaikat. Yhteiskuntasopimusta pukkaa.
Vasemmistoliitto keskitti ääniä hyvin Akaassa Anna Kontulalle, jota kannattaa kuunnella, hän on oppinut ja osaava vaikuttaja. Kontulassa on paljon samaa kuin Marjatta Stenius-Kaukosessa, jota kannatettiin yli puoluerajojen. Miksi, siksi, että hän oli kansan edusjaja. Miksi näkyvä ja osaava akaalainen Nina Koivuniemi ei ollut nyt ehdolla.
Keskustalla olisi ollut naapurissa Juha Kuisma, mutta äänet Akaassa jakaantuivat kuin kylvöt tuuleen. Minkäänlaista näkyvää vaalityötä täällä ei Kuisman eteen tehty. Peräkärryn mainoksineen olisi voinut vetää monelle pientareelle. Miksi Akaan Keskusta on muutenkin hiljaa? Juha Kuisma sai täältä ehdokkaista eniten, mutta niskaan hengittää Mikko Alatalo, miksi? Kansanedustaja Alatalolle joutuu joka kerta muistuttamaan, että pääradan kolmas raide on liikennepoliittinen asia.
Pauli Kiuru on Etelä-Pirkanmaan kansanedustaja, mutta ei kyllä akaalaisten äänin. Hän sai täältä 435 ääntä, mutta hyvin sai pudonnut Kimmo Sasikin, 101. Arto Satonen, joka meinasi myös pudota eduskunnasta, sai täältä 149 ääntä, Harri Jaskari 124 ääntä ja Sofia Vikman 228 ääntä. Istuvien kokoomusedustajien äänestäminen on turvallisinta, mutta näin ei hoideta kyllä seutukunnan asioita. Paikallinen kokoomus ei myöskään kampanjoinut näkyvästi Pauli Kiurun puolesta. Yhteistyötä Vanajan yli on joidenkin niin vaikea ajatella, paitsi kahden kuntaliitoskouhottajan, joiden aika on ohi.
Vihreiden Heli Piirainen teki näkyvän vaalikampanjan, mutta sai täältä vain 190 ääntä. Konkari Satu Hassi veti 181 ääntä. Muut äänet menivät tasaisesti sinne tänne. Kansanedusajaksi Hassi kanssa noussut Olli-Poika Parviainen sai Akaasta 46 ääntä.
Perussuomalaisten Sami Savio sai Akaasta hyvin ääniä, 341. Naapurikaupungin Mikko Nurmolle uskallettiin antaa täältä 272 ääntä, mikä on hyvä luku. Mikko Nurmo kulkee kohti kansanedustajuutta, jos asiaosaaminen lisääntyy ja kouhottaminen vähenee.
Miten eduskuntavaalit Akaassa menivät? Huonosti. Äänestysprosentin laskuun ei koskaan voi olla tyytyväinen. Sosialidemokraattien kannatus on kaupungissa huima, mutta niskaan hengittävät hyvin perussuomalaiset. Missä on kokoomus, entä miten keskusta tai vihreät näkyvät? Hyviä kysymyksiä. Seuraavan kerran mitellään kuntavaaleissa keväällä 2017.
Yksi iso kysymys eduskuntavaalien tuosta Etelä-Pirkanmaalla pohtiville on, voisiko täältä löytyä ehdokas, jota voisi kannattaa yli puoluerajojen. Takavuosien kansanedustaja Tero Rönni (sd) Mäntästä oli sellainen.
