Vanajavesi – vajaasti hyödynnetty voimavara

Pilkkijällä on aina siivekkäitä ystäviä ympärillään.

Pilkkijällä on aina siivekkäitä ystäviä ympärillään.

Taannoin Akaan Seudun pääkirjoituksessa puututtiin akaalaisittain merkittävään epäkohtaan. Akaan koillisrajaa jo yli 8000 vuoden ajan huuhdellut Vanajavesi – ja itse asiassa koko Vanajaveden reitti – on kaupungissamme jäänyt turhaan vähälle huomiolle.

Kuluvan kevään aikana Akaan Seudussa julkaistaan kaksi Vanajavettä käsittelevää artikkelia. Tavoitteena on käynnistää keskustelua laajasti tunnetun vesistön ympärillä. Artikkelien toivotaan innoittavan akaalaisia käyttämään suuren vesireitin antamia mahdollisuuksia monipuolisesti, myös kaupungin markkinoinnissa.

Vanajavesi on luonnostaan ruskea

Vanajavesi on humusjärvi. Sen valuma-alueella on runsaasti eloperäisen maa-aineksen alueita, viljelymaita metsiä ja soita. Näin ollen valuma-alueelta järveen huuhtoutuu sadevesien mukana runsaasti humusta, joka värjää veden ruskeaksi. Järvestä ei koskaan tule niin kirkasvetistä kuin mitä vaikkapa kuuluisa Puruvesi on. Puruveteen purkautuu lähteitä ja sen pohja on hiekkainen. Vanajan ruskea väri ei kuitenkaan tee järvestä likaista eikä käyttökelvotonta.

Vanajaveden ekologinen luokitus on tyydyttävä. Se ei ole hyvä, mutta ei kaikkein huonoinkaan. Suurin ongelma on viime vuosina ollut rehevyys. Järveen valuu ravinteita enemmän kuin sen tyypillinen eliöstö ja kasvit tarvitsevat.

Kun etenkin fosforia on ylen määrin, pääsevät leväkasvustot runsastumaan. Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2013 julkaiseman tutkimustiedon mukaan Vanajanselälle tulee virtavesien mukana vuosittain noin 50 000 kiloa fosforia ja alajuoksulle poistuu noin 22 000 kiloa. Vanaja toimii ikään kuin suurena laskeutusaltaana.

Viialan edustalla oleva Jumunen on järven rehevimpiä alueita. Jumusen veden vaihtuvuus on onneksi verraten nopeaa, koska sen kautta yläpuolisen valtavan valuma-alueen vedet virtaavat Pyhäjärveen. Siksi leväkukintoja esiintyy harvemmin kuin mitä ravinnepitoisuudet antaisivat olettaa eikä hapen puutetta normaalivuosina esiinny lainkaan.

Sinileväkukintoja esiintyy ajoittain, ja niihin pitää suhtautua vakavasti, sillä osa sinilevistä on myrkyllisiä. Kukinnan aikana vettä ei saa päästää suuhun eikä sitä pidä käyttää löylyvetenä. Uiminen sinänsä on mahdollista, mutta toisille levät aiheuttavat myös iho-ongelmia.

Lähempänä Toijalan Satamaa sijaitsevan Rautunniemen vedenlaadun mittauspisteen vesi on parempilaatuista. Siellä fosforipitoisuus on pysynyt tavoitearvon alapuolella eikä erityisen voimakkaita leväkukintoja ole toistaiseksi esiintynyt.

Vanajaveden suojelua ja vesistön monipuolista käyttöä edistämään perustettiin vuonna 2010 Vanajavesikeskus. Sen toimintaan paneudutaan tarkemmin myöhemmin keväällä ilmestyvässä toisessa artikkelissa.

Vanajaveden säännöstely edesauttaa järven hyödyntämistä

Aikaisin toisen pääsiäispäivän aamuna on ensimmäinen veneretki jo takana.

Aikaisin toisen pääsiäispäivän aamuna on ensimmäinen veneretki jo takana.

Toisin kuin usein etenkin yleisönosastokirjoitusten perusteella voisi uskoa, säännöstely parantaa Vanajaveden käyttökelpoisuutta. Säännöstelyä on hoidettu jo yli 50 vuotta, ja nykyään hoitovastuu on Pirkanmaan ELY-keskuksella. Tavoitteena on vähentää tulvavahinkoja sekä järven rannoilla että Kokemäenjoen varrella. Sinnehän nämä Vanajan vedet ja kaikki meidän vesiin liuottamat epäpuhtaudet päätyvät.

Säännöstelyn ansiosta tulvakorkeudet ovat merkittävästi alentuneet ja tulvavahingot vähentyneet. Vedenkorkeuden vaihtelu on kesäaikana selvästi luonnontilaista pienempää, joten mökkiläisten ja muiden virkistäytyjien olosuhteet ovat parantuneet. Myös vedenkorkeuserot vuosien välillä ovat pienemmät kuin ennen säännöstelyä.

Säännöstely toteutetaan Lempäälässä Herralanvirran säännöstelypadolla, ja tarvittaessa vettä juoksutetaan lisäksi Lempäälän kanavan kautta. Suurin säännöstelyväli lupaehdoissa on 1,8 metriä. Normaalivuosina koko säännöstelyväliä ei kuitenkaan tarvita.

Vanajavesi on siis osa Kokemäenjoen vesistöä, jonka koko pinta-ala on peräti 27 500 neliökilometriä. On syytä muistaa, että kun Vanajassa on vesi korkealla, vettä on paljon myös Kokemäenjoessa ja siellä pellot ja rakennukset kastuvat. Kun taas vesi on vähissä, täällä yläjuoksulla, myös alajuoksulla pölyää ja laiturit jäävät kuiville.

Vanajavesi kaipaa käyttöä

Lintujen tarkkailu on yhä suositumpi harrastus. Telkkäpariskunta taitaa olla sopivaa pesäpaikkaa etsimässä.

Lintujen tarkkailu on yhä suositumpi harrastus. Telkkäpariskunta taitaa olla sopivaa pesäpaikkaa etsimässä.

Jääkauden ja myöhemmin maan kohoamisen synnyttämä Vanajavesi on meille mahdollisuus. Se on sitä huolimatta ajoittaisista vedenlaatuongelmista ja vedenkorkeuksien vaihteluista.

Mitä enemmän järveä käytämme, sitä enemmän sen kunto kiinnostaa. Ja kiinnostus kotivesistöä kohtaan luo parhaat edellytykset sen kunnossapitoon. Olemme edenneet pitkälle teollistumisen ja asutuksen keskittymisen alkuajoista, jolloin vesistöjä käytettiin surutta viemäreinä ja toisinaan jopa kaatopaikkoina.

Tänään vesistöjen suurin kuormitus on niin sanottua hajakuormitusta. Epäpuhtauksia tulee sadoista tuhansista pienistä pisteistä. Meitä kaikkia tarvitaan kuormituksen vähentämistalkoisiin. Siksi on olemassa maatalouden ympäristöohjelmat, siksi myös kesäasunnoilla on jäteveden käsittelyvaatimuksia kiristetty ja siksi esimerkiksi mattojen peseminen vesistössä on kielletty.

Akaa mainostaa itseään valtateiden ja rataverkon risteyspaikkana. Tuohon pitäisi rinnalle tuoda myös Vanajaveden tarjoamat vesireitit. Akaahan on loistava paikka veneilevälle perheelle. Asunnot täällä ovat edullisempia kuin Tampereella tai Hämeenlinnassa. Tänne muuttamalla voi ostaa paremman ja suuremman veneen. Ja jos työpaikka sattuu sijaitsemaan sopivasti, työmatkatkin voi tehdä vesitse.

Jos ei omaa paattia omista, niin aina voi turvautua esimerkiksi Hopealinjan palveluihin. Mitä enemmän vesireittiä käytetään, sitä varmemmin linja säilyy. Laivan kannelta pääsee nauttimaan Vanajaveden upeista maisemista.

Kalavetenä Vanaja on suorastaan kuuluisa. Ahven ja kuha ovat molemmat arvostettuja saaliskaloja, ja niitähän omassa järvessämme riittää. Ei muuta kuin verkot ja vieheet veteen ja järvikalaa nauttimaan. Kalastus on osaltaan järven hoitoa. Siihenkin paneudumme enemmän myöhemmin keväällä.

Kirjoittaja on vesihuoltoon ja vesistö- ja valuma-aluekunnostuksiin perehtynyt akaalainen tekniikan tohtori. Harri Mattila työskentelee tutkijayliopettajana Hämeen ammattikorkeakoulussa. Hänelle myönnettiin monipuolisen kirjallisen tuotantonsa ansiosta Suomen Vesiyhdistys ry:n vuoden 2016 kirjallisuuspalkinto Maailman Vesipäivänä 22.3.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?