Olemme viime vuonna pysähtyneet viettämään ja iloitsemaan 100-vuotista itsenäisyyttämme samoin kuin reformaation 500-vuotista vaikutusta ja merkitystä.
Viime viikolla tuhkakeskiviikkona aloitimme tämän vuoden paastonajan valmistautuessamme Vapahtajamme ylösnousemusjuhlaan pääsiäisenä.
Nyt paastonaikana on syytä pysähtyä pohtimaan 100 vuoden takaisia, vuoden 1918 tapahtumia, jotka kärjistyivät tammikuun lopulla vallankumousjulistukseen, mikä johti sisällissotaan noin 4–5 kuukauden ajaksi. Molemmat osapuolet – niin punaiset kuin valkoiset – noissa monimutkaisissa oloissa niin venäläisten kuin saksalaisten sotavoimienkin mukanaolon vuoksi osallistuivat sellaisiin hirmutekoihin, joiden arpien vaikutusta on voitu hälventää vasta vuosikymmenien työllä. Suuri merkitys oli muun muassa talvi- sekä jatkosodan taisteluilla yhteisen vihollisen torjumiseksi.
Monissa yhteyksissä on analysoitu sisällissodan syntysyitä, sen konkreettisia tapahtumia ja vaikutuksia. Huomattava määrä valaisevia kirjoja ja historiakatsauksia on kirjoitettu. Myös merkittäviä teatteri- ja oopperaproduktioita on meneillään. Näistä mainittakoon muun muassa Mannerheim ja Saksalainen suudelma Helsingin kaupunginteatterissa, Veljeni vartija Tampere-talossa, Täällä Pohjantähden alla I–II Lahden kaupunginteatterissa sekä monia teoksia Tampereen Työväen Teatterissa ja eri puolilla Suomea.
Suosittelen – paastoajasta huolimatta tai juuri siitä syystä – pysähtymistä näiden teemojen äärelle. Ei lainkaan siksi, että kävisimme läpi aiempia karmeuksia vaan että oppisimme tätä päivää sekä lastemme ja lastenlastemme tulevaisuutta varten: miten voimme ehkäistä syrjäytymistä ja kansan jakaantumista niihin joilla on ja niihin joilla ei ole!
Useissa selvityksissä on todettu että meillä on yli puoli miljoonaa suomalaista, joilla on suuria toimeentulovaikeuksia. Viime vuosien poliittisissa ratkaisuissa työttömät ja pienituloiset sekä muun muassa työmarkkinoilta ja muin tavoin syrjäytyneet sekä vammaiset ovat joutuneet kärsimään näiden ratkaisujen seurauksena.
Akaan seudulla muun muassa Kylmäkosken kulttuurikirkolla on järjestetty 1918-seminaari ja pohdittu sotien merkitystä eri näkökulmista. Keskiviikkoiltana 21.2. kulttuurikirkolla valotetaan ja keskustellaan sodan murtamista miehistä ja heidän kohtaloistaan.
Lauantaina 24.2. naapurimme Viro juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään. Parhaat onnittelumme tälle sitkeälle ystäväkansalle, joka hyvin erilaisesta kohtalostaan Suomeen verrattuna on tänään monessa suhteessa menestynyt ja useissa asioissa myös esimerkillinen naapuri. Ja tämä siitä huolimatta, että Viro oli puolet 100 vuoden ajasta miehitetty ja osa Neuvostoliittoa kaikkine siitä seuranneine Siperia-kauheuksineen ja lukuisine muine ongelmineen. Pysähdytään hetkeksi ja muistetaan Viroa ja rukoillaan virolaisten puolesta.
Pysähtymistämme edistäköön Raamatun Saarnaajan kirjan luvun 3 alkusanat: Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Kannattaa lukea koko luku!
Ilari Rantakari
Kirjoittaja on emeritussuurlähettiläs ja Kylmäkosken vapaa-ajan asukas.
Viimeisimmät kommentit