Pitkästä aikaa

On ihmiset kyselleet runoja mun,

tässä siis yksi se runo on sun.

 

Kävin kesällä kaupassa, mies tuli vastaan,

siinä hän alkoi minua haastaan.

 

Sä olet se Martti joka runoja tekee,

ne suoraan menee, en heitä niit menee.

Se tuntui niin hyvältä rinnassa mun,

siksi tää runo on vain sun.

 

Saa sen tok myös muukkin lukkee,

jos vain piilossa siihen julkee.

No lehdessä se ol, lue se vaan,

kyllä se suakin naurattaa.

 

Aika tuo kulkee niin nopeesti että,

sakottaa pittäis kun ei meinaa ees vettä.

Keretä heittää tulee housuihin tippa,

kas tuollahan mennee tuo ihana likka.

 

Taantuma menoa jarruuttaa vähän,

mut tiedän et taantuma ei lopu se tähän.

Koht kusessa ollaan koko tää Suomi,

on siellä jollain sellainen juoni.

 

On firmoja myyty ja kaatunut myös,

mut muista sä nukkuu rauhassa yös.

Ei köyhältä kukkaan voi enempää viedä,

tyhjää pussia sä kanna ja siedä.

 

Mut rikkailla sitä on niin paljon jotta,

luin lehdestä kerran, ei voi olla totta.

Lahjoitti rahhoo niin paljon pois,

ettei mullain ikinä niin paljon ois.

 

Vaikka yötä päivee painaisin töitä,

ja kuinka kirreelle laittaisin vöitä.

Loppuis vyöstäni reijät ja nälkäkin ois,

niin uattelin että pidä sä vois.

 

Elelen vaan minä rauhassa tässä,

päiväunia vetelemässä.

 

Hyvää Syksyä kaikille faneilleni

 

Martti Suhonen

Linja-autonkuljettaja