Punaisten hallitsema Etelä-Suomi oli keväällä täysin sekaisin. Aineelliset menetykset olivat valtavat. Esimerkiksi vuonna 1910 Akaassa oli 517 hevosta, syksyllä 1917 vain 292, mutta puoli vuotta myöhemmin enää 213. Tosin muutamia punaisten ottamia palautui silloin tällöin. Toukokuun alussa Toijalaan pyydettiin 40 hevosta maataloustöihin.
Eikä uusilta sotilasrasituksiltakaan vältytty. Akaan kunta sai 20.5.1918 käskyn
Hämeen piirin komendantti virastosta Toijalassa annettiin määräys t.k. 20. p., että kirkon luona olevat sotilastallit ovat heti puhdistettavat ja sisustettavat uusilla pilttuilla y.m. laitteilla. Samoin on ”Sampolan” kentälle rakennettu hevossuojus, johon heti pitäisi laittaa lautaseinät. Ehkä vielä järjestää lisätalleja, joihin kaikkiin sijoitetaan Hämeen lentävän ratsuosaston hevosia.
Samaten määrättiin ”Pirtti” puhdistettavaksi ja järjestettäväksi ensin mainittua ratsuosastoa varten asunnoksi. Kaikki nämä ja vastaisetkin mahdolliset työt velvoitettiin Akaan kunta majoitusasetuksen perusteella ensi sijassa kustantamaan. Kuitenkin huomautettiin, että Akaan kunta periköön osan kustannuksia niiltä 11ta kunnalta, jotka tähän piiriin kuuluvat.
Tämä on kirjoitussarjan 43. ja viimeinen juttu. Nämä eivät ole olleet historian tutkimista vaan taustoitettuja asiakirjoja ja lehtikirjoituksia, joista lukija voi itse päätellä sisällissodan syitä ja seurauksia. Sisällissota epäonnistui, koska maassa ei ollut edes vallankumouksellista puoluetta. SDP viivytti sodan puhkeamista niin pitkään, että sen mahdollisuudet olivat menneet ohi. Se oli kaupunkilaisten sota, josta maaseudun torpparit pysyivät erossa ja maattomat F.E. Sillanpään Hurskaan kurjuuden Toivolan Jussin tavoin joutuivat ”ajan paisuvaan huminaan”.
Vallankumouksen tarpeellisuutta miettivä kuka tahansa kelpo sosialidemokraatti olisi voinut kaivaa piironkinsa laatikosta vuonna 1903 hyväksytyn Forssan puolueohjelman ja luetella sieltä tähän tyyliin: kahdeksan tunnin työpäivä, torpparien vapauttaminen, kieltolaki, oppivelvollisuus ja maksuton opetus, uskonto yksityisasiaksi, progressiivinen tulovero, työväensuojelulait, kunnallislait sisältäen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja niin edelleen. Voisi sanoa, että vallankumousyrityksessään katkeran tappion kärsinyt työväenliike saavutti miltei saman tien ne yhteiskuntapoliittiset tavoitteet, joiden takia se oli kapinaan ryhtynyt. Ainoastaan ansiotason, terveydenhuollon ja sosiaalisen työn kehitys viivästyi miltei 20 vuotta juuri sodan aiheuttamien haavojen vuoksi.
Sota ei rikkonut suomalaisen yhteiskunnan rakenteita osittain Saksan tappion ansiosta. SDP nousi ja sai vuoden 1919 eduskuntavaaleissa 80 edustajaa ja oli muutaman vuoden päästä hallitusvastuussa. Uusi kumous yritti kaataa nämä rakenteet 10 vuotta myöhemmin. Toisin kuin muissa pohjoismaissa tänne syntyi äärioikeistolainen Lapuan liike kaappausyrityksineen, mutta toisin kuin itäisen Euroopan maissa se epäonnistui. Suomi oli poliittisesti kuin lännen ja idän välimaastossa. Lopputulos oli hidas mutta tyydyttävä. Sovintoa alusta saakka vaatinut presidentti Kyösti Kallio sai laajaa vastakaikua vasta virkaanastujaispuheessaan vuonna 1937: On päästävä siihen, että jokainen yhteiskuntamme jäsen tuntee tämän isänmaakseen.
Sarjaa kirjoittaa historioitsija Martti Favorin.
martti.favorin@pp.inet.fi
