Kaiken takana on nainen
Musiikkikomedia Valkeakosken kaupunginteatterissa
Ensi-ilta 24.2.2018
Kaiken takana on nainen on viihdyttävä musiikkikomedia. Ohjaaja Tiina Brännare ja toinen käsikirjoittaja Eppu Nuotio ovat koostaneet tekstin, jota ryydittävät suomalaisen iskelmämusiikin ikonien Matin ja Tepon laulut. Komedian teksti on kirjoitettu ensin, ja sen jälkeen kaksikko on miettinyt, mitkä laulut sopivat viemään tarinaa eteenpäin. Tässä esityksessä kuuntelin Matin ja Tepon laulujen sanoja tarkemmin, kertosäkeethän ovat aika tuttuja. Valtavasta lauluvalikoimasta onkin löytynyt hyvin tarinaan sopivia.
Kirsti Happo (Karoliina Kudjoi) passittaa kumppaninsa Einon (Jukka Peräkivi) ulkoruokintaan. Miehellä kun ei riitä muuta annettavaa kuin typerät vitsit. Makkaratehtaaltakin tulee lappu kouraan, tietenkin tuotannollisista syistä. Kaverit eivät kuitenkaan jätä pulaan.
Pähkäilyn jälkeen päätetään porukalla ostaa oma kaupunki, johon ei naisilla ole asiaa. Kaupanteon jälkeen jysähtää yllätys. Ydinvoimalan ongelmajäte on varastoitu paikkakunnalle. Mutta mitäs pienistä, miesporukka sopeutuu kyllä moiseen pikku pulmaan.
Herkkiä tulkintoja
Molemmin puolin yritetään vakuuttaa itselleen, että elämä on ihanaa sinkkuna, mutta kaipuu toisen luo kaihertaa. Sitten huomataan, ettei tule toimeen kuin sellaisen kanssa, jonka kanssa ei tule toimeen alkuunkaan. Elämä onkin tylsää ilman toista, jota kuitenkin sisimmässään rakastaa. Jospa kuitenkin yritetään yhdessä vielä. Kun tämä päätös on tehty ei edes “Berliinin muuri” estä palaamasta yhteen.
Karoliina Kudjoi tulkitsee kaikin näyttämöllisin keinoin roolinsa niin ammattitaitoisesti kuin vain voi. Hän löytää miesduon lauluista uuden oman herkän ulottuvuuden. Ääni soi kauniisti, ja tulkinnoissa on hienovireistä herkkyyttä. Erityisen koskettava on laulu Hänelle.
Akaalaisen Jukka Peräkiven musiikkinäytelmärooli saa toivottavasti jatkoa. Pehmeä sointi ei juuri jättänyt toivomisen varaa. Hänen lauluihinsa olisin kuitenkin toivonut tietyissä kappaleissa jonkinlaista särmää maustamaan tulkintaa. Duetto Buden (Pekka Louhimo) kanssa nousi suorastaan sfääreihin.
Pekka Louhimolla on uskomattoman laaja ääniskaala ja komedian tekemisen taito. Homomiehen ja transun toimittajan roolit käden käänteessä asuja vaihtaen syntyivät ammattimiehen varmuudella.
Makkaratehtaan johtajan (Kristiina Turunen) pälä, pälä, pälä ja tuotannolliset syyt -puhuttelu, jolla tuli potkut työstä, sivalsi tämän hetken työelämän moraalia hersyvästi.
Koreografiat toimivat
Tiina Brännare on osannut laatia hienoa lavaliikuntaa, jonka onnistuvat toteuttamaan myös kieltämättä ei niinkään notkeat notkupojat. Myös naisten kanssa toteutetut kohtaukset toimivat pilkulleen. Rekvisiittana esimerkiksi salibandymailoilla saatiin mehukasta lisää miehisyyttä korostamaan.
Anopit (Pia Vaittinen ja Sari Metsäkylä-Tuominen) selvittelivät välejään flamencon tahdissa. Olikohan esimerkkinä maalaus taistelevat metsot, vai toreadorit? Yhtä kaikki vauhdikkaasti toteutettu kohtaus.
Muusikot takaisin
Kunpa vielä säestyksen hoitaisivat elävät muusikot. Taustanauha korvaa tässäkin esityksessä soittajat, ja paikoin se tuntui kovin konemaiselta ja kylmältä. Monimutkaisia eivät Matin ja Tepon laulut sävelkulultaan ole koskaan olleet, mutta nyt niitä olisi voinut rohkeammin muokata.
Kaiken takana on nainen on luokiteltu musiikkikomediaksi. Siinä on niin paljon verbaalista ilotulitusta, sukkelia letkautuksia ja ironiaa tämän päivän ajankohtaisista asioista, että se tähän kategoriaan hyvin sopii.
Lasse Kanerva
