Alkoholin täyskielto kuului sos.dem. puolueen ohjelmaan. Kun se pääsi yksikamariseen eduskuntaan vuonna 1907, sen ensimmäisiä päätöksiä oli kieltolain hyväksyminen seisaalleen nousten. Ansiota tästä ei haluttu antaa vain vasemmistolle. Suuri osa oikeistoakin äänesti lain puolesta, vaikka edustajat menivätkin äänestyksen jälkeen kadun yli nauttimaan sitä, minkä olivat juuri Suomen kansalta kieltäneet. Eduskunta äänesti kieltolaista neljä kertaa, viimeksi 1914 vain äänin 126–62. Vasta Venäjän väliaikainen hallitus vahvisti lain 2.6.1917 astumaan voimaan 1.6.1919. Mitään uutta käsittelyä eduskunnassa ei ollut.
Ensimmäinen maailmansota muutti tilanteen. Sotilasviranomaiset kielsivät paloviinavalmisteiden myynnin Suomessa. Kielto ei koskenut ensimmäisen luokan ravintoloita eikä Venäjän armeijan upseereita. Akaassa tämä ei riittänyt. Kuntakokous hyväksyi joulukuussa1914 konduktööri T. Sarvelan ja räätäli Edvard Metsolan johdolla tehdyn pyynnön miedon mallasjuoman eli n.k. rapakaljan kaupan kieltämisestä, ja kuvernööri vahvisti päätöksen. Akaasta tuli maan raittein kunta!
Vai tuliko? Sos.dem. kunnallisjärjestö päätti toukokuussa 1917: Koska denaturoidun spriin käyttö juovutusjuomana on paikkakunnalla lisääntynyt, tuottaen haittaa järjestyneenkin työväen toiminnalle, päätti kokous velvoittaa kunnallistoimikuntaa esittämään viranomaisille, että spriin saantia edelleen supistettaisiin mahdollisimman vähään ja että sen väärinkäyttäjät ehdottomasti saatetaan lain määräämään rangaistukseen sekä että järjestynyt työväestö tässä toimessa antaa apuaan viranomaisille. Toijalan Sanomat 26.5.1917
”Kuntalainen” kyseli taas rapakaljasta: Kuten muistettaneen, kolmisen vuotta sitten kunta oli upota n.s. rapakaljatulvaan, kun sen kauppa ja juonti muodostui niin valtavaksi, että siitä oli seurauksena yleisiä häiriöitäkin. Ettei pahe pääsisi hillitsettömään vauhtiin, oli kunta pakotettu yleisen rauhallisuuden takia päätöksellään kieltämään rapakaljan myynnin Akaan kunnan piirissä… Mutta kummallista kyllä, etteivät kaikki kuntalaiset muista enää, tai eivät välitä tästä kunnan päätöksestä, joka pitäisi olla jokaiselle lakina. Ja olkoon, että itse juoma ja sen kauppa on kuinka ”mietoa” ja viatonta tahansa, niin sittenkin, kun ihmisiltä puuttuu välttämättömintä – leipää, pitäisi jokaiselle oman itsensä takia olla kunnian tuntoa, ettei hanki liikkeeseensä aineita, jonka yleinen mielipide on tuominnut nykyisenä aikana tarpeettomaksi, vieläpä turmiolliseksikin. Keinottelua on jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi. Toijalan Sanomat 27.10.1917
Myös poliitikot olivat sinisilmäisiä tai tekopyhiä. Viinaveroja kaivannut hallitus ei uskaltanut esittää hirveäksi onnettomuudeksi osoittautuneen kieltolain kumoamista vuonna 1932 ilman neuvoa antavaa kansanäänestystä. Laimeissa vaaleissa lain kumoamista kannatti 70,6 prosenttia äänestäneistä, Akaassa 67,1 ja Kylmäkoskella 63,2, mikä oli läänin keskiarvo.
Raskaita aikoja -sarjaa kirjoittaa historioitsija Martti Favorin (martti.favorin@pp.inet.fi)
