Kuva: Tuula Haapakoski
Viialassa asuvalla Laura Haapakoskella on syytä hymyyn. Takana ovat valjakkoajon Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuskilpailut, joista saldona käteen jäi kaksi hopeamitalia: henkilökohtaisesta ja joukkuekilpailusta.
Junioreissa ohjastava 17-vuotias Laura asetti jo viime kesänä päätavoitteekseen näiden kisojen voiton, ja tavallaan hän sen saavuttikin. Laura voitti oman poniyksikköluokkansa junioreissa. Muutama minuutti ennen palkintojenjakoa hän sai kuitenkin tiedon, että junioreiden ja nuorten sarjat yhdistetään, joten tuloksena olikin hopeaa.
– Olen tosi tyytyväinen hopeaankin. Onhan se ihan mahtavaa menestyä, kun juuri tuota kilpailua varten treenattiin paljon, Laura kertoo ilman katkeruutta äänessään.
Seuraavaa tavoitetta Laura ei ole vielä itselleen asettanut, mutta tulevana viikonloppuna ratkotaan lajin suomenmestaruudet Salossa. Voitonmahdollisuuksiin Laura suhtautuu varovaisesti, ja tyytyy toteamaan vain, että ”katsotaan”.
Laji koukutti
Ratsastusharrastukseen Laura tempautui äitinsä Tuula Haapakosken kautta. Laura muistelee olleensa seitsemän- tai kahdeksanvuotias, kun alkoi ratsastaa. Valjakkoajo taas löytyi heidän käyttämänsä Heidi Sindan Hessi-tallin kautta viisi vuotta sitten.
– Aika monet testasivat valjakkoajoa tallilla, mutta minä jäin siihen kiinni, Laura kertoo lajinsa löytymisestä sattuman kautta.
Laura ei osaa selittää mikä valjakkoajossa on niin koukuttavaa, mutta se tuntuu juuri sopivalta lajilta hänelle. Siinä hän on myös edennyt nopeammin isompiin kisoihin, kuin ratsastuksen saralla. Apuna on ollut Heidi Sinda, joka on valmentanut Lauraa jo monta vuotta.
– Hänellä on ollut tosi iso merkitys. Tuskin olisin koskaan edes aloittanut valjakkoajoa, jos en olisi käynyt Heidin tallilla, Laura paljastaa ja kertoo olevansa tyytyväinen, että laji löytyi.
Laura aloitti harjoittelun Heidin ponilla ja kaksipyöräisellä vaunulla. Nyt hän on ohjastanut nelipyöräistä vaunua kolme vuotta. Näillä kahdella valjakolla on suuri ero, sillä nelipyöräisen vaunun kyydissä on takana aina ohjastajan lisäksi groomi, avustaja, jolla on erilaisia tehtäviä eri lajeissa. Lauran vakituinen groomi on helsinkiläinen Hanna Linden, ja yhdessä he ovat harjoitelleet viime kesästä lähtien. Myös hänellä Laura kertoo olevan iso merkitys lajissa menestymiselle.
– Hanna auttaa kaikessa: hevosen hoidossa, vaunujen pesussa ja tsemppaa kisoissa, Laura kertoo.
Eri valjakkolajeissa groomilla on erilaisia tehtäviä. Koulu- ja tarkkuuskokeessa groomin tehtävä on Lauran mukaan lähinnä istua kyydissä ja näyttää nätiltä. Maraton-kokeessa groomilla paljon isompi rooli. Siinä hänen on pidettävä vaunut vakaana, huolehdittava ajassa ja tempossa pysymisestä, sekä ohjeistettava ohjastajaa, jos tämä esimerkiksi unohtaa reitin.
Seurasta tukea
Laura kertoo valjakkoajokisoja järjestettävän Suomessa aika harvakseltaan. Niitä on yleensä kuudet kesässä. Tähän mennessä tänä kesänä kisoja on ollut neljät.
– Toisaalta kisaviikonloput ovat tosi rankkoja, että niistä täytyy olla palautumisaikaakin. Kuskille kisaviikonloput ovat rankkoja henkisesti ja hevoselle fyysisesti. Enemmän hevonen siinä tarvitsee palautumisaikaa, Laura toteaa.
Kilpailijoiden henkistä taakkaa pienentää seuran tuki. Laura edustaa Urjalan Hevosurheilijat ry:tä, josta oli Pohjoismaiden kilpailussa mukana myös urjalalainen Tuuli Liski. Hän kisasi Lauran kanssa samassa sarjassa tullen kolmanneksi. Sarjojen yhdistyessä mitalia ei kuitenkaan tullut.
– Onhan se aina kiva, että on monta edustamassa meidän seuraa, Laura miettii.
Kisoista saatua joukkuehopeaa ei juurikaan himmennä se, että joukkueita kisasi kilpailussa ainoastaan kaksi. Suomalaiset olivat hyvin mukana kisassa vielä koulukokeen jälkeen, mutta piste-ero repesi maratonin jälkeen. Laura toteaa ruotsalaisilla olleen siinä paremmat hevoset ja ponit.
Lukion toisen vuosikurssin syksyllä aloittava Laura ei ehdi harrastaa paljon muuta hevosten lisäksi. Koulun jälkeen hän käy syömässä kotona, ja äidin, Lauran tukipilarin kanssa lähdetään yhdessä joka päivä tallille. Siellä Laura harrastaa valjakkoajon lisäksi ratsastusta ja hevostenhoitoa. Vaikka valjakkoajossa ei vaadita kovaa fyysistä kuntoa, se on eduksi. Käytännössä Laura kuntoilee ratsastaen, mutta myös valjakkoajon esteiden opettelun yhteydessä kilometrejä kertyy kävellen. Lisäksi hän lenkkeilee perheen koiran 7-vuotiaan novascotiannoutajan Ellin kanssa.
Laura ei ole vielä päättänyt mille alalle hän haluaisi aikuisena suuntautua, mutta se voisi olla mahdollisesti jotain hevosiin liittyvää.
