Eräs ystäväni sanoi taannoin, että humanistina ja taloudesta mitään ymmärtämättömänä hän on aina kuvitellut pankki- ja sijoitustoiminnan perustuvan hyvinkin loogisiin ja realistisiin syy- ja seurausketjuihin, että se on pelkkää matematiikkaa. Mutta nyt, kun hän on oikein tarkasti kuunnellut muutamia analyytikkoja ja talouselämän selittäjiä, niin nehän vasta oletusten, arvausten ja uskomusten varassa toimivatkin. Lisäsi vielä, ettei sillä muuten väliä, mutta kun pelaavat meidän muiden rahoilla. Mieleeni tuli, että talousmiehenä tunnettu presidentti Koivisto kutsui näitä analysoijia ennustajaeukoiksi, joiden puheita ei kannata ottaa vakavasti. Kylläpä on maailma noista ajoista muuttunut. Nyt nuo ennustajaeukot johtavat Suomea ja koko läntistä maailmaa.
Yksityiset amerikkalaiset yhtiöt jakavat luokituksia, pisteyttävät valtioita, ja poliitikot päivystävine dosentteineen sätkivät perässä. Taivas putosi Suomenkin päälle, kun yksi plussa lähti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että samat yhtiöt jakelivat luokituksiaan myös finanssikriisin (2008) aikaan, jolloin esimerkiksi kaksi AAA-ryhmään kuulunutta USA:n asuntolainamarkkinoilla keinotellutta yhtiötä putosi jättitappioineen suoraan valtion syliin.
Jos finanssikriisin aikaansaanut kuplatalous ja sen tämänkertainen romahdus kiinnostaa, kannattaa katsoa elokuva Margin Call (USA 2011). Ei se dokumentti ole, mutta asiat kerrotaan kielellä, jota alan sanastoa tuntematonkin ymmärtää. Aivan kuin istuisit meklareiden kanssa Wall Streetillä. Näin tämä maailma vaan pyörii. Harvat voittavat, monet häviävät, osa jopa elämäntyönsä. Madventures-seikkailija Riku Rantala kertoi, kuinka eräs monista avuliaista amerikkalaisista sanoi heille. ”Kun palaatte Suomeen, niin kertokaa ystävillenne, etteivät kaikki amerikkalaiset ole sellaisia kuin Euroopassa luullaan. Ei me kaikki kannateta tätä touhua. Mutta ei me voida tälle mitään.”
Finanssikriisin jälkitilasta, mutta myös monesta muusta syystä johtuen, myös Suomen talous putoaa nyt kaikilla mittareilla mitaten. Uutisista tulee vuoropäivin vaatimuksia palkkojen alentamisesta ja kauhistelua kulutuksen hiipumisesta. Lehdissä annetaan onnellisen elämän opastusta. Kun oma palkka on päälle 5000 e/kk, niin on aika helppo sanoa, että onnelliseen elämään tarvitaan lopulta aika vähän. Yksinkertaisinkin yrittäjä ymmärtää, että työntekijän palkka on kuluerä, ja sitä pienentämällä jää itselle enemmän.
Paavo Lipponen sanoi viime viikolla, ettei poliitikon tarvitsisi ihan joka päivä kommentoida ihan jokaista asiaa. Menee uskottavuus. Oli viisaasti sanottu. Talous taantuu, työttömyys ja velka kasvavat. Kommentoijia ja selittäjiä riittää, tekijöitä ei niinkään. Ministerin tehtävät voikin nykyisin luokitella kolmeen kategoriaan. 1. Pitää pyrkiä julkkikseksi ja myös pysyä sellaisena, eli näkyä koko ajan kaikissa medioissa. 2. Pitää olla puolueen vaalityöntekijä, koska puolue on ”sut ministeriks asettanu”. Ja 3. Pitää muistaa lausahtaa silloin tällöin jotain ministeriönsä toimialaan liittyvää. Näin hoidetaan homma himaan!
Hannu Mikkonen
elämän ilmiöitä tarkkaileva eläkeläinen
