Muistikuvani metsistä lapsuudesta ovat arkisia. Vartuin taajaman kyljessä nuoren metsän keskellä. Kotipihassa oli tarpeeksi isoja kuusia joiden alle oli helppo rakentaa leikeissä vuoron perään kauppa, ravintola tai lumikon maja. Mummolan monipuolinen metsämaasto Kylmäkoskella tarjosi puolestaan loistavat puitteet muun muassa dinosauruksen metsästykselle.
Kotipihan metsä jatkui tienvartta pitkin satumetsäksi nimeämäämme kuusikkoon, jossa käytiin talsimassa erityisesti mummun kanssa. Kuusien oksat olivat matalalla, ja auringonvalo ei saavuttanut aina eläinten tallaamaa polkua. Tuuhealla vihreällä sammalella olisi saattanut istua keijukin ketunleivän vieressä.
Kerran lähdettiin mummun kanssa valtatien toiselle puolen tarkastamaan sieniapajia. Pelkäsin hirveästi, että eksyisimme oudossa ja suuressa metsässä, kun autojen ääni loittoni. Mitä isommaksi kasvoin, sitä hauskempana tuo muisto näyttäytyy, kun tiedostaa kuinka pienestä metsäalasta oli kyse todellisuudessa.
Toisinaan lapsuudessa hypättiin autoon ja suunnattiin kauemmas koskelle kalalle, metsään marjaan tai sieneen, ja talvisin tietenkin pilkille järvelle. Evässämpylät kiven tai kannon päällä syötynä oli retken kohokohta. Meillä ei tainnut olla mitään vakiopaikkaa, vaan mentiin niin sanotusti fiiliksen mukaan. Itse suosin nykyään mökiltä metsään suuntaamista, mutta välillä hurautetaan kauempiinkin metsiin.
Paikallisissa Facebook-ryhmissä kysellään vuosittain Akaan luontopolkujen perään, ja minulta on myös henkilökohtaisesti kyselty, mihin voisi mennä marjaan tai sieneen. Minusta on ihanaa, että ihmiset kysyvät, mutta välillä koen tuottavani pettymyksen, kun Akaan luontopolkutarjonta on kovin rajattu. Syynä tähän on varmasti metsien rajallisuus heti keskuksien läheisyydessä, mutta ehkä myös yllä kuvailemani maalaisten vakiintunut jokaisenoikeuksien käyttö.
Itse en osaa vielä kaivata luontopolkuja enempää Akaaseen, koska mielestäni täällä metsät ovat täynnä polkuja. Toisinaan polut kyllä johtavat myös kunnon ryteikköihin. Ryteiköissä ei ole yleensä mitään harrasta ja rauhoittavaa, ja toisinaan adrenaliinikin ryöpsähtää kunnolla, kun peura pelästyy minua ensin ja lähtee ryminällä karkuun läheisestä pusikosta.
Koululaisena olen muutaman kerran kävellyt Arajärvelle vievän luontopolun. Luontopolulle osuva suojeltu metsäpala oli muistaakseni kyllä erittäin kaunis ja vaikuttava. Nyt kesällä ensimmäistä kertaa kokonaisia öitä telttailleena voisin kyllä harkita esimerkiksi parin yön patikointia luontopolulla vaikkapa jossain kansallispuistossa. Telttailu oman kylän rannalla ei valitettavasti tuo samaa seikkailun tuntua kuin tuntemattomiin paikkoihin lähteminen. Voisin kyllä suositella ulkopaikkakuntalaisellekin Arajärven luontopolkua, koska päätepysäkki on mitä mainioin puhtaan järven rannalla huikealla maisemalla.
Sieneen kannattaa kuitenkin juuri nyt jokaisen kiinnostuneen suunnata rohkeasti joko luontopolulta tai metsätien varresta umpimetsään. Käytetään jokaisenoikeuksiamme!
Tinja Lahdenmäki
Kirjoittaja on äiti, yrittäjä perheyrityksessä sekä basisti.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
