Hyvä paha kateus. Tuo inhimillinen tunne, joka koskettaa meitä kaikkia, mutta puhua siitä ei oikein viitsi. Siihen liittyy negatiivinen leima, siitä ei tule hyvä olo. Saattaa alkaa jopa suututtamaan.
Sitten on se toisenlainen kateus, joka vie eteenpäin eikä tuota häpeää. Vieraampaa, mutta suositeltavaa etsiskellä sitä itsestään. Se voisi tuoda jotain uutta ja olla inspiroivaa sinulle itsellesi eikä koskettaisi sen kadehdittavan arkea heikentävästi.
Ja sitten on se kadehdittavana oleminen. Joku kokee, että olet saavuttanut jotain muita enemmän, olet paremmassa asemassa tai omistat paremmat sosiaaliset resurssit, ja on sinulle kateellinen. Saat osaksesi mitätöintiä, valheellisia juoruja ja pyrkimyksen heikentää elinolosuhteitasi, koska joku ei kestä omaa tunnettaan. Sinulle siis toivotaan pahaa.
Meillä kaikilla on samaistumispintaa aiheeseen. Mieleen nousee ajatuksia hetkistä, kun on tuntenut kateutta tai ollut kadehdittu. Paljastaako kateus kenties, mitä kaipaat? Kateus voi olla kantajalleen hyvinkin raskas kannettava, siitä voisi olla järkevä pyristellä eroon. Kateus nousee usein vertaisten kesken. Emme kadehdi kuninkaallisia, mutta naapurin asiat nostattavat tunteita pintaan. Tai työkaverin tai jonkun muun tutun materia, menestyminen ja osaaminen. Akaalaiset saattavat kadehtia vähän lempääläläisiä, mutta kangasalalaiset eivät nostata niin tunteita.
Tarinan mukaan työyhteisön esimies sai osakseen arvostusta ja kiitosta niin ylhäältä kuin alhaalta. Hän oli taitava ja laajakatseinen puhumattakaan työteliäisyydestä. Mutta oliko hän sittenkin liian hyvä kaikessa? Ei ollut kivaa pitemmän päälle kuunnella, kun kiitokset menivät aina samalle tyypille, palkka nousi ja hymyä riitti. Henkilöstössä alkoi hieman hiertämään, ja alusta ilkeille juoruille oli katettu. Kateudesta ei ikinä puhuttu, mutta kyllä se siitä hyvyydestä nousi ja tuntui kumma kyllä kollegoista hyvältä, kun sai edes juoruja keksiä. Tilanne etäännytti ennen niin reipasta tiimiä, vaikkei kukaan hänen töitään edes itselleen halunnut. Ympärillä olleet ihmiset joutuivat huomaamattaan negatiivisen kateuden vaikutuspiiriin.
Työpaikoilla kateutta on paljon. Somessa aivan mahdottoman paljon. Koemme ja näemme sitä negatiivista versiota liikaa. Haluan kirjoittaa tästä, koska ajattelen, että kun pysähdyn itsekin tämän ajatuksen äärelle, niin pystyn lisäämään hyvää kateutta. Jos tiimin jäsenet olisivat nähneet taitavuuden ja ahkeruuden saavutettuina asioina, he olisivat voineet kääntää kateuden niin, että se ajaa yrittämään. Että itsekin voin saavuttaa saman, jos niin haluan. Ja haluanko edes samaa?
Tontti on raskas sekä kateelliselle että sen kohteelle. Tiedät varmasti tarinoita, kun kateus kasvaa vihaksi ja kostonhimoksi. Klisee, mutta kannattaa koettaa kääntää katseet itseen, nimittäin itseensä tyytyväiset ihmiset kadehtivat muita vähemmän. Toiselle voi olla kateellinen niin, että ihailee tätä samalla. Suosittelen testaamaan ja havainnoimaan mitä kadehtivalle itselleen tuolloin käy. Muututko rupikonnaksi vai tuleeko ihan hyvä, kepeä olo?
Katariina Kähkölä
Kirjoittaja on sosiaalialan yrittäjä ja psykoterapeutti.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa
